A j a t u k s i a

#ootd  (ig: @droptheknifee)

Eilisen poli tosiaan oli rankka ja sen jälkeen olin vähän hämmentynyt, mutta oli siitä oikeastaan hyötyäkin. Siellä puhuin muunmuassa siitä, kuinka tuntuu kuin olisin jossain tienristeyksessä varsinkin paranemisen suhteen ja etten tiedä kumpaan suuntaan lähteä. Ja siitä kuinka väsynyt oon tällä hetkellä. Mutta se polihoitaja sai mut tällä(kin) kerralla tajuamaan jotain. Nimittäin, että ei mulla ole kiire mihinkään. Voin pysähtyä, levätä, rauhoittua - just nyt mun tarvitsee vain olla ja hengittää. Vaikka syyllinen olo yrittää väkisin peittää tämän ajatuksen alleen, niin kyllä mä välillä saankin pysähtyä, vaikken vielä olisi perillä, kyllä mulla onkin lupa siihen vaikka luulin sen olevan itsekästä. Mutta ei se ookaan. Tuntuu hassulta, mutta ehkä myös pikkuisen vapauttavalta. Paraneminen on pitkä matka, ei vuorokauden ympäri voi eikä tarviikaan edistyä, ei koko ajan tarvitse stressata ainoastaan valitseekohan sitä oikean tien ja miten täytyy toimia, miten suorittaa paraneminen "oikealla" tavalla ja olla aina vaan parempi - välillä on ihan okei ottaa aikalisä ja keskittyä vaan siihen että on nyt, tässä näin. Koska, mun peloista huolimatta, ilmeisesti se riittää muillekin.

/// Mutta muita juttuja: tänään nimittäin on ollut hyvä päivä ! Ei mitään kummempia oo tapahtunut, mutta ehkä se onkin just siinä, ettei oo ollut kiire mihinkään tai pakko koputtamassa olkapäällä. Heräsin rauhassa, ihana äippä oli taas keittänyt aamukahvit joita juotiin parvekkeella jutellen, sitten oon juonut lisää kahvia BMTH:n bändipaita pitkästä aikaa päälläni ja jopa jaksanut keskittyä vähän piirtämiseenkin. Peilikuvakaan ei ollut ihan täysi vihollinen (paitsi kropan valtavuuden suhteen, se ahdistuksen tunne ei vaan katoa.. kertokaa mulle; miten siitä pääsee irti ?) - mutta joo, kaikki on siis ihan ok. Toivotaan että olo pysyy tällaisena, nyt suuntaan syömään (iiks) ja mahdollisesti lukemaan yhden kirjan loppuun. Take care !