Aivan hillitön väsymys, äidin keittämä aamukahvi, poliaika ja hämmennys. Tajusin asioita joista en just tänään jaksa kirjoittaa, anteeksi, ehkä myöhemmin. Kirjaan uppoutumista ja minttukeksejä. Syömiset on menneet paremmin ja mun päässä on sota, niin kovin syyllinen olo. Mutta hei, jaksoin laittaa itselleni uudet kynnet tänään ja mulla on uusi luonnoskirja johon voin purkaa kaiken mitä en uskalla sanoa ääneen. Enkä ajattele juuri nyt sitä paranenko vai en, onnistunko voittamaan taistelun vai en - just nyt mun täytyy vaan hengittää, ja se riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti