HOME SWEET HOME

Lääkärin sanat olivat tänään että kotiin, joten niinpä mä vaihdoin sairaalapyjaman omiin vaatteisiini, kokosin hyvin vähäiset kamppeeni ja astuin

ulos osaston ovista. Yllyttivät vielä jopa kävellen lähtemään, myönnyin ja hainpa vielä matkalla "vähän" (not) irtokarkkeja, vaikka sitten pikkuisen aikaistetun

karkkipäivän kunniaksi. Kotiin päästessä keitin itselleni kupillisen rakkaus-herkkukahvia eli latte machhiato caramelia ja istahdin vihdoin kotisohvalle. 

Tän päivän oon päättänyt pyhittää kokonaan vain mukaville ja itseäni rentouttaville asioille, niin kuin hoitajatkin kannustivat nyt tekemään. Laitoin

kynnet (valmiiksi lähestyviä synttäreitäkin ajatellen), katsoin päätänollaavia Frendien jaksoja ja ajattelin mennä vielä kunnolla rentoutumaan oikein

hemmottelusaunaan. Ensin juon kuitenkin muutaman kupillisen kahvia (ah tämä tunne kun voi keittää ihan milloin itse tykkää) ja katson vielä

muutaman jakson jotain kivaa sarjaa. Peruslöllöilyä siis, mutta en jaksa tänään turhaan stressailla yhtään mitään ylimääräisiä.

Lisäksi keskityn nyt keräilemään vaan voimia, huomistakin varten kun edessä taas perus päiväosasto, vaikka suoraan sanoen ei kiinnostaisi enkä

jaksaisi yhtään millään. Mutta pakko kai se vaan sitten on. Voimat on edelleen lopussa, mutta pienillä askelilla nyt sitten vain toistaiseksi mennään.

Toivottavasti tää elämä alkaisi nyt tästä sit taas rullaamaan normaalisti. Kohta onkin jo synttäritkin muuten, ainakin jotain pientä kivaa tiedossa.

Mä täällä yritän edetä pikkuhiljaa ja jatkaa elelyä niillä voimilla minkä pystyn, yrittäkäähän tekin. 


(PS. Tänään olisi muuten ollut kaaauan odottamani Dead By Aprilin keikka, mutta meninpä senkin mahdollisen reissun pilaamaan
 tällä osastopelleilyllä. Taas yksi syy, miksi tahdon vain näyttää keskisormea näille paskoille diagnooseilleni.)