En tiedä mitä kirjottaisin vai kirjoitanko yhtään mitään. No, tässä näköjään silti näpyttelen, joten kai jotain sit kirjoitan.
Tänään olin vähän tyhmä ja lääkejaossa hoitajan kanssa juteltua tultiin siihen tulokseen että jään nyt polipaikalle tänne osastolle ihan vaan täksi yöksi, jos
olo vähän tasaantuisi. Huomenna kotiin, mutta hyvä että ees tää ilta on nyt sit tällänen että tuntuu olevansa "turvassa" ajatuksiltaan, tiiätte ehkä mitä tarkotan.
----------
Mä oon niin väsynyt tällaisiin päiviin ja elämään, ei helvetti. En tahtois tuhlata enää yhtäkään päivää näissä paskasairauksissa kierimiseen. Mua turhauttaa
että jokaikinen kerta mun pitää romahtaa ennen kuin saan taas koottua itseni. En mä oikeasti haluaisi elää tällaistä elämää !! Ei tää oo mitään elämää.
Turhauttaa niin helvetisti kaikki tää. Miksen sais olla vaan terve, miks mun pitää kestää näitä kamalia ajatuksia ja jumittaa tässä elämän ja kuoleman
välitilassa ? Niin paljon kysymyksiä eikä kukaan osaa vastata niihin - en edes mä itse. Kaikki on niin sekavaa. Mä vain tahtoisin tahtoa elää, palavasti ja täysillä.
Mun päässä käy jatkuva sota esimerkiksi saanko parantua vai en. Ette uskokaan kuinka vaikeeta siinä on sit taistella sitä huonoa puolta vastaan joka
huutaa että "sä ansaitset kaiken tän, et oo paranemisen arvoinen, luovuta jo" ja niin edelleen. Missä on mun ajatukset, ne omat ja terveet ? Ja miks helvetissä
en löydä niitä vaikka kuinka yrittäisin ? Onhan niitä ? Oon vaan turhautunut jatkuvaan sairastamiseen ja kipuun. Mut miksen silti sitten osaa parantuakaan ?
Tahdon huutaa ja potkia ja kiljua ja itkeä. Tahdon hymyillä ja nauraa aidosti. Mä tahtoisin vain ELÄÄ. Mikä hitto siinä on niin vaikeeta etten vaan osaa ?
----------
Huh, tiukkaa tekstiä. Oon tässä vaan taas ehtinyt ajatella. Oon niin turhautunut koko sairastamiseen tällä hetkellä, että oli pakko vaan saada nää
ajatukset ulos mun pääni sisältä. Oon niin hukassa kaiken keskellä, mutta toivon että tää vielä helpottais. Pakko sen on. Enkä saa luovuttaa, tiiän sen.
Toivottavasti voitte hyvin - tai ainakin paremmin. Mä meen nyt odottaan että kello olis jo tarpeeks
että pääsisin nukkumaan, katsotaan sitten mitä huominen tuo tullessaan. Toivottavasti parempaa.
----------
Mä oon niin väsynyt tällaisiin päiviin ja elämään, ei helvetti. En tahtois tuhlata enää yhtäkään päivää näissä paskasairauksissa kierimiseen. Mua turhauttaa
että jokaikinen kerta mun pitää romahtaa ennen kuin saan taas koottua itseni. En mä oikeasti haluaisi elää tällaistä elämää !! Ei tää oo mitään elämää.
Turhauttaa niin helvetisti kaikki tää. Miksen sais olla vaan terve, miks mun pitää kestää näitä kamalia ajatuksia ja jumittaa tässä elämän ja kuoleman
välitilassa ? Niin paljon kysymyksiä eikä kukaan osaa vastata niihin - en edes mä itse. Kaikki on niin sekavaa. Mä vain tahtoisin tahtoa elää, palavasti ja täysillä.
Mun päässä käy jatkuva sota esimerkiksi saanko parantua vai en. Ette uskokaan kuinka vaikeeta siinä on sit taistella sitä huonoa puolta vastaan joka
huutaa että "sä ansaitset kaiken tän, et oo paranemisen arvoinen, luovuta jo" ja niin edelleen. Missä on mun ajatukset, ne omat ja terveet ? Ja miks helvetissä
en löydä niitä vaikka kuinka yrittäisin ? Onhan niitä ? Oon vaan turhautunut jatkuvaan sairastamiseen ja kipuun. Mut miksen silti sitten osaa parantuakaan ?
Tahdon huutaa ja potkia ja kiljua ja itkeä. Tahdon hymyillä ja nauraa aidosti. Mä tahtoisin vain ELÄÄ. Mikä hitto siinä on niin vaikeeta etten vaan osaa ?
----------
Huh, tiukkaa tekstiä. Oon tässä vaan taas ehtinyt ajatella. Oon niin turhautunut koko sairastamiseen tällä hetkellä, että oli pakko vaan saada nää
ajatukset ulos mun pääni sisältä. Oon niin hukassa kaiken keskellä, mutta toivon että tää vielä helpottais. Pakko sen on. Enkä saa luovuttaa, tiiän sen.
Toivottavasti voitte hyvin - tai ainakin paremmin. Mä meen nyt odottaan että kello olis jo tarpeeks
että pääsisin nukkumaan, katsotaan sitten mitä huominen tuo tullessaan. Toivottavasti parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti