Home sweet home ja sillee ! Tosiaan tänä aamuna takas kotio niin kuin oli suunniteltukin ja olo semisti parempi kuin eilen, tuli ajateltua eilen paljon asioita,
ja ehkä jaksankin taas yrittää eteenpäin vähän kovemmin. Tajusin taas vain kuinka kyllästynyt ja väsynyt oonkaan näiden sairauksien täyttämään elämään.
Etenen päivän kerrallaan ja katson mitä tapahtuu. Baby steps, niin kuin ennenkin oon sanonut.
Tähän mennessä oon tänään jo ehtinyt käydä aamupäivä-saunassa, juoda paljon kahvia ja keskittyä jopa seuraamaan lätkäpeliä täältä meidän kotikatsomosta !
En noin niin kuin yleisesti mikään lätkäfani ole, mutta pakkohan tuo Suomen peli nyt oli katsoa, ja hienostihan se kieltämättä meni ! Muut perheenjäsenet oli
ehkä tosin astetta enemmän fiiliksissä tosin kun meikä - nimim. huutoa kuulu tästä talosta haha, mut pitäähän sitä nyt välillä Leijonista olla ylpeenä.
Syömisistä en oo jaksanut taas yhtään välittää, syön mitä haluan ja masu kasvaa jee. Ei vaan juuri tänään innosta stressata siitäkään, ehtii sitä myöhemminkin.
Ja kuten ehkä huomaa, oon edelleen aivan rakastunut mun siniseen tekotukkaan awiee. Kommenttiakin tullut, tylsää aina sanoa ettei oo omat.. olisikin ! Mut
silti tykkään ite, ja eiköhän se oo tärkeintä. Lempparipipon kanssa perfect eikä peiliin katsominen oksetakaan ihan niin paljoa hehe kun on jotain plussaa.
Loppuillan suunnitelmiin kuuluu Frendejä, piirtelyä, viltin alla piileskelyä, kahvia ja muuta rauhallista. Yritän vaan ottaa rennosti ettei tuu ylimääräsiä ahdistuksia.
Huomenna pitäis raahautua päiväosastolle, ei oikeen inspais mutta vähän pakko kun oon viime aikoina sitä sen verran skippaillu.... eiku vaan kahvin voimin taas !
Nyt nautin vielä ainakin yhden kupillisen kahvia ja kaivan luonnoskirjani esiin. "Keep Running" mun tatuointi sanoo, ja niin mä jatkankin.
PS. MCR TÄMÄ TÄMÄ TÄMÄ YHH CRYIN HERE OUTLOUD ;;--;; en kestä nyyh:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti