"Crawling in my skin, these wounds, they will not heal. Fear is how I fall, confusing what is real."

(ylimmän kollaasin kuvat: tumblr.com)

tuntuu että eivät he oikeastaan edes tahdo auttaa, ovat menettäneet jo uskonsa minuun. huudan niin kovaa kuin pystyn, mutta eivät ne huudot kuulu minnekään. sulkevat korvansa ja odottavat pienensuuren rikkinäisen ihmisolennon selviävän. kuiskivat uudesta mahdollisesta diagnoosistakin, juu se onkin just nyt sitä mitä vielä tarvitsen....

(PS. täytyy myöntää että jonkinlainen salainen blogi on alkanut houkuttelemaan jonkun verran, 
tavallaan vähän stressaa meinaan kuinka moni ja ketkä tätä oikeesti lukeekaan..)

(mustaa/harmaata/mustaa/harmaata/mustaa/harmaata)

(väsyttää niin kovin.)