Sotkua kuulumisilla

Hiyaa. Postailu taas venähti - mutta aika juoksee ja voitteko uskoa: enää alle viikko jouluun !  Pakko varmaan paljastaa täälläkin, että musta on (sils vasta tän vuoden myötä) kuoriutunut oikein kunnon talvi- ja jouluihminen - whattaa, tästä tytöstä joka on aina ollut kesän lapsi ! Kyllä kesän muistot edelleen vie sen voiton ja pakkasessa toisinaan saatan hammasta purra, mutta oon nauttinut hurjasti höpöistä joulujutuista, polttanut (feikki)kynttilöitä himmeässä huoneessa, fiilistellyt kaikkea pehmeään vilttiin kääriytyneenä - ja eilen olin jotenkin niin onnellinen, kun lunta satoi ihan kunnolla ja saatiin maa valkoiseksi. Tänäänkin oon ihaillut lumisia maisemia pihaportailla röökatessani, kunpa lumi pysyisi maassa vielä monenmonta päivää, mieluusti ottaisin toki myös vastaan valkoisen joulunkin - enkä taida olla ainut sen suhteen.

Okei, kuulumisia ja deepimpää seuraavaksi. Tai siis avaan; vointi noin niin kuin muuten..? Toissaviikolla otin aika ison takapakin, mutten halunnut jäädä kierimään itsesääliin ja antaa sen määritellä tätä hetkeä ja varsinkaan tulevaa, joten käsittelin asian ja otin vanhan kunnon taistelumoodin päälle. Toki näihin viikkoihin on mahtunut yhtälailla ala- ja ylämäkiä, mutta oon ihan tosissaan tsempannut, ja välillä on okei itkeä. Kesti pitkään että annoin itseni tuoda tunteet esiin, ja vasta tänä vuonna oon oppinut taas itkemään uudelleen. Tunteiden tunnistamisessa ja niiden itselle sallimisessa on vielä hemmetisti töitä, mutta jostain pitää alottaa, ja uskon että tosiaan just alkanut DKT:kin tulee vielä tekemään ihmeitä mulle. Tää alkuviikko on ollut valehtelematta kyllä haastava, ja tuntuu että voimat on vähän vähissä, mutta just siksi yritänkin nyt kuunnella omia voimiani ja kerätä niitä. Annan luvan itelleni ottaa rauhassa, ja fiilistellä kivoja juttuja, varsinkin tulevaa joulubreikkiä mutsin luona. En haluu että joulunpyhät menee pilalle vaan sen takia, etten ottanut omia fiiliksiä ja voimavaroja arjessa huomioon. Haluun tästä joulusta ihanan ja rauhallisen, ja uskon että sitä se tulee olemaankin. Ja tietty kaikki rakkaat ihmiset mun elämässä tekee siitä vielä entistä tärkeämmän, niin sen vaan joka vuosi huomaa kuinka korvaamatonta se on.

Että niin. Aivot on nyt vähän tyhjäkäynnillä, ja tekee mieli vaan kaivautua pehmoisen viltin alle lukemaan. Ja niinpä sitten kyllä nyt teenkin ! Postaus jäi vähän tahmeasti nyt tähän, en vain saa sanoja just nyt oikeeseen järjestykseen. Oon kuitenkin aika varma siitä että ennen joulua tulee vielä postailuinspistä, ja kyllä mun päässä on juttuja joita haluaisin hehkuttaa tai purkaa tännekin. Joku kerta olis taas ihanaa pitkästä aikaa listailla hymynaiheitakin, tai vaikka koostaa päivä kuviksi. Ja uskoisin että kun vuosi vaihtuu, niin mun kirjoitusintokin vaan kasvaa !!

Nyt kuitenkin vanhan lempparikirjan nostalgiaa, ja suht ajoissa unille.
Postaus sotkunen niin kuin otsikkokin kertoo, mutta piti purkaa päätä.
Hyvää loppuiltaa kaikille, ja meitsi palailee taas. Take care !