Hey little fighters ! On tehnyt mieli kirjoittaa, ehkä saan bloginkin hereille.
Nyt istahdin kahvikupin kanssa ja päätin että annan vaan sanojen virrata.
Pariin viikkoon on taas mahtunut onnellisuutta, mutta myös ahdistusta.
Nyt istahdin kahvikupin kanssa ja päätin että annan vaan sanojen virrata.
Pariin viikkoon on taas mahtunut onnellisuutta, mutta myös ahdistusta.
Avaan todennäköisesti vähän elämää, hetkiä ja fiiliksiä joita täs on ollut.
Ihan ekana voisin yhestä jutusta kirjoittaa, joka ehkä viime postauksessa ilmeni. Mä en ole viime aikoina muuten pahemmin syömisistä kirjoittanut, mutta nyt en haluu huijata ketään - tuntuu että syömismörkö on ottanut piiitkästä aikaa valtaa, ja tällä kertaa ihan kunnolla... Silti oon pakottanut itteni syömään, lähinnä mutsin saarnojen takia, enkä jaksa jatkuvasti riidellä, joten vaikka suurimman osan ajasta haluisin vaan palata siihen tuttuun ja "turvalliseen" valheiden maailmaan, niin laitan ruokaa kurkusta alas, vaikka päässä huutaakin ahdistus. Mutta vaikka söisinkin vähemmän, on nytkin niin valtava olo etten haluis vilkaistakaan peiliin. Niin jooo...... ja tilanne ei ainakaan helpottanut kun tässä pidin pitkän mietiskelyn jälkeen lopulta jopa kaks karkkipäivää ekaa kertaa viikkoihin... haluisin vaan uppoutua mahdollisimman löysiin vaatteisiin. Miks nää samat tuhoavat ajatukset aina palaavat...? Ja siltikin, vaikka tiedän että se on väärin, niin annan niiden ajatusten viedä mua.
No joo. Tuntuu että jos syömisjuttuja ei lasketa, niin jutut rullaa ihan jees. Oon nyt toista viikkoa mutsin luona ns. koiravahtina, ja oon saanut nauttia ihanista hitaista aamuista - mahti tunne kun ei oo kiire juoda aamukahvia ja voi valmistautua päivään ihan omaa tahtia. Viime vklp oli myös ihan parasta, vietin sen parhaan tyypin kans ja olin vaan tosi onnellinen. Lauantaina pidettiin pieni kaljantai pitkästä aikaa, kuunneltiin kestohittejä puolitosissaan ja naurettiin vedet silmis terassilla. True soulmates ja mikä parasta, meil on mahtavia suunnitelmia vapuksi yhessä ja sit irrotellaan - oon nyt jo ihan fiiliksissä !!
Mutta hei, vanhan lempparitakin (ja -paitojen) uudestaan löytäminen on jees.
Eilen myös kivoja kirpparilöytöjä. Joo ja tykkään mä kahvistakin edelleen liikaa.
Tarviiko sunnuntaisin saada paljoo aikaiseksi...? Elämän suuria kysymyksiä.
Nyt jään odottelemaan huomista jo innolla ja toivon että blogi taas aktivoituisi.
Keep fightin ja hyvää vappua jos en palaa ennen ! Take care.




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti