tavallaan kirjoituttaisi, mutta pelkäänpä etten saa sanoja päässä oikeaan järjestykseen, en ainakaan nyt. sota pään sisällä ja peili sylkee niitä rumia totuuksiaan vaikka vaan vilkaisen. jo pidemmän aikaa olin todella sinut tän kaiken - ja itseni - kanssa, mutta pakko kai se on myöntää että mörkö on ottanut vallan ja pitkästä aikaa tunnen olevani niin heikko sen vallan alla. liikaa kahvia, teetä ja viili. tää ei ole kivaa mutta musta tuntuu että mua viedään taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti