Ja hetken tie on kevyt.. (fiiliksiä&onnea)

Katson ympärilleni. Katson maailmaa, ja musta tuntuu, että vihdoin mä taas näen maailman ympärilläni. Oikeasti näen ihmiset ympärilläni, paikan missä olen, tiedostan ympäristön ja tuntuu kuin olisin herännyt. Herännyt jostain unesta. Mulla on muistoja käsissä, mutta en anna niiden häiritä. Tuntuu kuin saisin takaisin sitä oikeaa minää, kuin olisin taas minä enkä sairaus. Mä olen nyt elossa.

Tämä aamu alkoi kahvilla, tuoremehulla ja MCR:n vanhalla tuotannolla. Kuulin heti aamulla kultani äänen puhelimessa . Istuin aamubussissa ja mä päätin että tää on hyvä päivä. Ja on muuten kyllä sit ollutkin, ei sanat riitä. En olisi uskonut että mulla on näin hemmetin hyvä olla. Aamusuunnitelmat muuttuivat pikaisesti, mutta ehdottoman positiivisesti. Pääsin mukaan pieneen reissuun sukuloimaan. Fiilis on ollut niin hyvä että parvekkeella läheisten kanssa istuessa ja auringonsäteistä nauttiessa meinasi vedetkin tulla silmiin. Olen onnellinen.
Ja pakkohan se on hehkuttaa, että olipa iltakin täynnä mukavia hetkiä ja ihanaa fiilisteltyä. Käytiin pienellä tyttöjen shoppailureissulla, oli hauskaa ja oon vaan niin kiitollinen mun perheestä ja siitä, että ovat olleet tukena - pahimpinakin hetkinä. Ja hei - haloo, oon mä innoissani tietenkin shoppailukierroksen löydöistä. Niistäkin varmasti lisää myöhemmin. Mutta juu.. fiilis tosiaan niin hyvä ettei sanat riitä. Kirjoitusintokin on herännyt. Nyt painuu silmät kii mutta veikkaan että aika piankin palailen.

Hyvää loppumaanantaita teille, take care !