Maanantai

Maanantaiolot ja silleen. Aamulla oli vaikee nousta, mutta laitoin kahvin tippumaan ja suunnistin normaalisti aamukokoukseen. Sen jälkeen lähinnä stressailin ja siinä samalla join monenmonta kupillista kahvia. Jaksoin jostain syystä meikatakin, joten naamapäivä oli kerrankin siedettävä - mutta ei sillä oikein ollut väliä, koska enhän mä lopulta sit etupihaa kauemmaksi päässyt lähtemään. Oli kyllä ideoita tänään tehdä asioita, mutta syystä tai toisesta ne ei sit toteutunutkaan. Mut ei se haittaa, ehkä välillä on ihan okei olla vähän laiska. Oon myös aika loppu viikonlopun reissun jälkeen - mutta sitä en kadu, mulla oli meinaan todella mukava lauantai/sunnuntai. Yökyläilin siis erään tärkeän Ystäväni luona, oli todella hauskaa ja niin ihana nähdä todella pitkästä aikaa, mulla oli ainakin hyvä olla. Kiitos vielä sinulle ystäväiseni hihi.

Mutta joo, tää päivä siis oli aika.. pysähtynyt ? Ahdistuskin iski - eli ihan perus maanantai siis, mutta no niin, en nyt hirveesti odotuksia asettanutkaan.. mua vaan raivostuttaa se, kuinka naurettavan helposti stressaannun siis ihan kaikista asioista etukäteen. Välillä jo arkikin vaatii ponnisteluja. Joo, olenhan mä edistynyt kovin, niin muut sanoo ja olenhan mä nyt toki paremmassa kunnossa kuin pahimmillani, mutta tajuun yhä uudestaan voimien loppuessa että en mä silti vielä terve oo. Välillä iskee väärät ajatukset, se tunne kun tahtoisin vaan antaa kaiken levitä käsiin, luovuttaa - olishan se yksinkertaisinta, joo. Mutta ei, mun on pakko valita taistelu ja ees yrittää - koska joku osa musta vielä uskoo, että voi selvitä: kunhan sitä vaan itse tahtoo tarpeeksi paljon. Eli keeping fighting.

Mitä teille kuuluu ? Take care ja myös hyvät yöt mun puolestani ♡