Ja taaaaas postaan. Mutta. Ah että mä rakastan viikonloppuja. Tää aamu alkoi, no siis kerrankin tosi hyvien yöunien jälkeen (tää on joku ihme), ihan rauhallisesti. Nousin aika myöhään, koska hei, lauantai. Keitin kahvia, chillailin yhdessä lempparihuppareista, kirjoitin. Join kahvia, luin, katselin leffoja. Kaikkea mukavaa. Eiköhän näitäkin päiviä joskus saa olla. Tällänen päivä on tehnyt oikeesti hyvää, mulla on rentoutunut olo ja ahdistuskin pysynyt piilossa. Tosin kokoahdistus on ollut korkeimmillaan, kiitos syömisten, mutta niistä lisää ihan kohta (vaikka hävettääkin kirjoittaa kuinka heikko oon). Mut kai pääasia, että mulla on ollut tähän mennessä oikein kivaisa viikonloppu, vaikkakin sit itekseni oon ollut, mutta sekin tekee hyvää. Ja toivon ettei tää olo vielä katoaisi ainakaan sit ees pieneen hetkeen, haluun välillä ihan siis vaan elää, ihan hetken ees.
Mutta syöminen.. parina päivänä tuli ahmittua, nyt on niin turvonnut olo että.. mutta tänään sit taas mennyt just ja just turvaruokia. Kaikki tai ei mitään, jepjep. Mietin puoli päivää uskallanko ees syödä kunnes iltapäivällä sit päätin, että syön nuo (kuvissa) - valtavuusoloista huolimatta - nyt silti kuitenkin. Kaurapuuroa, soijajogurttia, hedelmä. Ja myöhemmin illalla vielä yksi päärynä.
Taidan olla vähän hukassa joo. Mutta vaikka kirjoitan tästä aiheesta, niin mun ei silti oo tarkoitus kannustaa ainuttakaan ihmistä siihen helvettiin mihin tää tie lopulta vie. Yrittäkää jooko ymmärtää, että mun on vaan pakko tehdä näin, se joku on niin vahvana mun päässä joka käskee ja mä en pysty taistelemaan vastaan. Enkä vain kestä olla enää vankina näin suuressa kehossa. Anteeksi.
Mutta nyt, hyvää lauantai-iltaa ja yötä maailma, take care.
2 kommenttia:
Olet tärkeä <3
sinä myös <3
Lähetä kommentti