K e s k i v i i k k o

Yritän kirjoittaa, mutta en vaan saa julkaistua mitään, ärsyttävää. Mutta halusin kertoa, että mulla on ollut pääasiassa ihan hyviä päiviä. Tänään tosin jouduin aamulla melkeen pakottamaan itteni ylös. Oli sellanen olo että en tahdo astuakaan kotiovesta ulos ja meinasin jo peruuttaa taideterapeutin tapaamisenkin, mutta keitin kahvia ja hyppäsin kuitenkin bussiin - ja onneksi, koska olokin oli tapaamisen jälkeen huimasti parempi kun herätessä. Tänään olen myös tuntenut oloni valtavaksi, ainoastaan koska oikeesti normimäärä kaloreita eilen, paisui pään sisällä ajatuksena hillittömäksi ahmimiseksi, joka varmaan muiden mielestä kuulostaa naurettavalta. Ja olen kuunnellut biisejä jotka oikeesti vaan tuo liikaa kipeitä muistoja mieleen, tiedän ettei siinä ole järkeä. Miksi sitten jatkan silti syömisen välttelyä, ja miksi kuuntelen niitä kappaleita, kidutan itseäni muistoilla jotka saisi jäädä menneisyyteen ? En ihan totta tiiä.

Mutta don't get me wrong, on tässä päivässä hyviäkin juttuja ollut. Oon jaksanut hymyillä ja bussikorttia ladatessa kassatyyppi oli mukava. Pöydällä palaa ihanasti kynttilät (uusi kaneli-tuoksukynttilä varsinkin on aivan ihana: joulu here I come), voin upota lempparihupparin uumeniin ja unohtaa valtavuusolot (edes sit hetkeksi), Greyn anatomia-maratoni on aina kerta toisensa jälkeen yhtä loistava idea - ja hei, onhan mulla sentään ehkä maailman suloisin pipo, hih.

Nyt aion loppuillan vaan juoda light cappuccinoa (=nestemäisiä kaloreita) ja katsoa sitä Greytä koska se on semmonen pieni hemmotteluhetki itelle - ja pitäkää laiskana jos tahdotte, mulle riittää että sain tänään itteni ylös ja sentään ihmisten ilmoille. Pelottaa sanoo näin taas, mutta saan taas paremmin henkeä, ja se ehkä riittää just nyt. Älkää tekään antako periksi. Take care ♡