"Do you know what it's like to feel ugly all the time?"

|tältä päivältä aamupala&ootd|

Tekee mieli kirjoittaa, mutta jotenkin se pelottaa, enkä tiedä jaksaako ketään ihan oikeasti enää kiinnostaa, miten mä voin. Oon vältellyt joidenkin asioiden kirjoittamista, mutta nyt on pakko purkaa johonkin tätä kaikkea. Syöminen ahdistaa taas, vaikka ei sitä musta näe, ihan yhtä valtava olen edelleen, tiedän kyllä. Mutta sota pään sisällä, mörkö on palannut, eikä osa musta jaksa edes taistella vastaan. Kuinka helppoa olisikaan vain antaa olla, antaa sen viedä mukanaan, upota siihen väärään maailmaan ja unohtaa kipu. Tässä ei oo mitään kaunista, ja silti mä uskon sairauden sanoja, aina yhä uudestaan. Mä en tiedä mitä teen, en oikeesti tiedä. Anteeksi kun olen tällainen. Tahdon vain olla pieni, pieni niin kuin silloin. Kun vain saisi lopettaa syömisen kokonaan. Mutta ei. Uppoudun löysiin vaatteisiin, syön turvaruokia ja juon liikaa kahvia. 

| sunnuntaiselfie&maanantaikahvi |

Mutta kyllä mä muuten oon ihan okei. Mitä nyt stressaan about kaikesta, ehh. Mutta varsinkin viime viikon loppu oli todella kiva mahtavien ihmisten kanssa. Tälle viikolle on ohjelmaa, tai no lähinnä hoitojuttuja/hoidettavia asioita, mutta tekemistä kumminkin. Hermostuttaa kaikki tommoset ihan naurettavan paljon jotenkin etukäteen, en tajuu miks, mutta oonhan mä ennenkin selvinnyt, miksen siis selviäisi nytkin. Ja hetki kerrallaan. Nyt taidan kyllä vaan sukeltaa Netflixin maailmaan tai lukea, haluun vaan ajatukset hetkeksi muualle. 

Mutta mitä teidän alkuviikkoon kuuluu ? Take care ♡