hirvee olo. aamulla en saanut itseäni ylös sängystä saati ulos kotiovesta. iltapäivällä sain kyllä itseni sentään pakotettua psyk.polille yhteen tapaamiseen, mutta siinä se. ja vaikka kuinka kertoisin, ei siltikään kukaan oikeasti tiiä miltä tää tuntuu, enkä mä osaa edes selittääkään. piilouduin mutta liian hyvin, koska nyt ei kukaan enää mua löydäkään. tää on harmaata ja mustaa ja mä oon hukassa. taas. en tiedä pitäisikö puhaltaa savut ulos, antaa vaan olla, vihdoin antaa periksi, antaa sen kaiken levitä käsiin. mä en enää edes tiedä mikä on kaunista ja mikä sen arvoista. oon vaan niin vitun keskeneräinen.
ja väsynyt. sitä mä oon eniten. niin hiton väsynyt.
2 kommenttia:
Muistatko sen mun vanhan blogin? Sen, jossa kirjoitin itsemurhakirjeen ja sä kommentoit sinne että et kestä jos oon tehnyt itelleni jotain? Mun tuli niin ikävä sua kun luin niitä tekstejä. Miten tiiviisti me silloin pidettiinkään yhteyttä, vaikka ei olla edes koskaan nähty! Sen mä vaan halusin tulla sanomaan. Sen että kaipaan sua pikkuiseni. Ja että toivon niiiiin paljon, että näkisit vielä sen valon elämässä... Susta on vaikka mihin, mä tiedän sen. Haleja <3
Muistanhan mä. Kyllä sä edelleenkin oot mun ajatuksissa ja mietin miten mahdat jaksella. On mullakin ikävä. Toivon että oot kunnossa, oot edelleen tärkeä, toivottavasti myös muistat sen. Ja meiän tarvii molempien vaan taistella, ei täs muu auta. Halit sinnekin <3
Lähetä kommentti