"Recovery will never open the gates of heaven to let you in, but it does open the gates of hell to let you out." - Anonymous

Rupesin tässä miettimään, ja tulin siihen tulokseen, että aamu ilman kahvia olis varmaan kuin elämä ilman naurua.

Eilen huomasin olevani erittäin epä-aamuihminen, seisoin kaatosateessa, haaveilin opiskelemisesta (joo, oikeasti), inspiroiduin kaikesta

 ja kaikista enemmän kuin hetkeen ja jaksoin meikata, joka muuten johti kerrankin hyvään kulmakarvapäivään. Eilen avasin myös hiukset 

kolmen päivän sotkunutturafiilistelyn jälkeen ja hämmennyin siitä kuinka itseasiassa kivaisat hiukset mulla sittenkin olikaan (ja silti jo

 suunnittelin kuinka tappaisin hiuksiani vielä lisää). Eilen kerroin kipeitäkin asioita mutta silti välillä hymyilin itsekseni, koska vaan hymyilytti.

Tänään olen aloittanut aamuni taas vain kahdella kupilla kahvia (ja tuskastunut edelleen siitä että täällä sitä ei ole saatavilla just silloin kun tahtoo)
ja pitkällä kunnon suihkulla, jonka jälkeen vasta oikeastaan heräsinkin.Tänään olen myös ollut taas tavattoman kiitollinen Netflixistä, katsonut

Uhrilampaita ilman tekstitystä ja napsinut turhia kuvia tupakalla ollessani. Ja tänäänkin, olen päättänyt pitää tästä paranemisfiiliksestä nyt kiinni.

// Olo on siis ollut parempi, ahdistuskaan ei kiusaa. Huomenna aion tilata pari jo jonkin aikaa toivelistalla ollutta juttua - nimittäin uudet, ehkä vähän

pidemmät pidennykset & linssejä puhelimeen (fisheyesta siis lähinnä oon haaveillut jo ikuisuuden, joten jos sitä nyt saisi aikaiseksi hankittua). Ja

keskiviikkona sitten kotiin. Tahdon vaan jo päästä laittamaan mun kynnet ! Värjäillään viikonloppuna ehkä myös mun hiuksia - taas, kohta nää

tippuu päästä.    // /  // / Mutta mitä teille kuuluu ? ja kiitos sinä uusi lukija (ja tietty kaikki te muutkin jotka mun höpinöitä jaksatte lukea) pus ♡