RECOVERY ?

Mitä oon tänään tehnyt ? Miettinyt. Paljon. Ajatellut. Sit mettinyt vähän lisää ja pyöritellyt päässäni erilaisia kuvia, lähinnä niitä välähdyksiä sellaisesta elämästä jonka mä itse ihan oikeasti, kaiken tän jälkeen, tahtoisin. Ravaan tupakalla mietiskelyn ohessa, joo ehkä vähän turhankin paljon mutta ei se haittaa just nyt. Savu polttaa mun kurkkua, mutta sit mä tunnen sen. Ehkä jotenkin herään nyt. Minähän jumalauta aion parantua. Tiiän että oon sanonut näin ennenkin, enkä tiiä onko tää tällä kertaa erilaista kuin ennen, mutta toki mä toivon niin, koska en jaksa diagnoosien täyttämää elämääkään enää, en tahdo että masennus tuhoaa enää yhtäkään piirrettä mussa, sellaista joka tekee musta mut. En tahdo istua yksikseni kotona ja katsella kateellisena kun muut elää. Tahdon saada kunnolla taas henkeä. Mä tahdon seikkailla. Tutustua ihmisiin, löytää paikkani. Puistoilla, nauraa, jutella syvällisiä aamuviideltä, tehdä suunnitelmia jotka ei välttämättä koskaan toteudu, mutta silti tehdä niitä, koska haaveilu on itsessään niin ihanaa. Mä vaan tahdon olla, elää. Näyttää selvinneeni.

Toivottavasti tästä lähtee paranemisprosessi pikkuhiljaa käyntiin, mulla onneks on tukea ympärilläni. Tää on nyt oikeastaan vaan musta kiinni. 

Pinnallisuuksia joku toinen päivä sitten, tänään on ollut suuri päivä mun pään sisällä. Nyt odotan epätoivoisesti vaan unta. Take care&keep fighting guys !