en mä osaa en mä osaa en mä osaa. aamupalaksi neljä kuppia kahvia ja annoin suosiolla lopunkin päivän suhteen vaan periksi.
en pysty tänään parempaan, nää ajatukset palaa aina takaisin entistä vahvemmin ja mulla ei oo voimia taistella vastaan. anteeksi.
ei tää oo oikeesti kaunista, tää on helvetin rumaa ja surullista ja niin kovin valheellista - ja siltikään, siltikään en osaa päästää irti,
en vieläkään. löydän itseni kerta toisensa jälkeen samasta pisteestä, ja vain siksi että tää tuntuu niin tutulta ja turvalliselta.
tarraan kiinni, "vielä vähän","et voi nyt lopettaa", "susta tulee pieni ja ihana ja onnellinen" ja mä uskon sokeesti, vittu vieläkin.
ja sitäpaitsi: enhän mä ole edes sairas. pää sanoo etten ainakaan tarpeeksi. mutta onko mikään kuitenkaan sitten koskaan tarpeeksi ?
loppuuko tää koskaan ? älkää ikinä antako syömismörön ottaa valtaa. siitä maailmasta on niin helvetin vaikeaa päästä irti.
2 kommenttia:
vaikea, muttei mahdotonta. sä pystyt siihen, kovalla työllä ja luottamuksella. älä menetä toiveikkuutta. mä voin luvata sulle että parantuminen on sen arvoista.
kiitos tästä kommentista <3
tiiän ettei se oo mahdotonta, mutta.. oon vaan vähän hukassa.
Lähetä kommentti