aurinko nousi, ne avautumisfiilikset viime yönä aamukolmelta ja mä oon niin yksin vaikken yksin olekaan ja tahtoisin vain puhua. mutta mitä se
muuttaisi ? ehkä puhuisin hänestä, minusta, tai ehkä enemmänkin vain kivusta jota ei sanoin pysty selittämään, niistä ajatuksista jotka vieläkin
hiipivät salakavalasti ja odottaa mahdollisuutta hyökätä, väärään aikaan. tai vaihtoehtoisesti en puhuisikaan yhtään mistään. olen niin solmussa.
mutta hei, tosiaan tällä viikolla kyllä mm. kävin Kiasmassa rentoutumassa, oli ihana rauhoittua hetki itsekseen ja keskittyä vaan taiteeseen. teki
hyvää. inspiroiduin itsekin myös aivan hurjasti ja itseasiassa ostin parit piirustustarvikkeet jotka oli olleet jo ostoslistalla ja annoinkin perjantain
itselleni siihen että syvennyin vaan luonnoskirjaan ja sen maailmaan. ja sekin teki hyvää, sai hiukan heräteltyä luovaa puolta.
viikonloppu oli muutenkin kiva, eilen istuin iltaa parhaassa seurassa. oon yhä kiitollisempi siitä kuinka mahtavia ihmisiä mun ympärillä onkaan.
niin ja no juu, syömisistä ei oikein huvittaisi tällä hetkellä kirjoittaa, tuntuu että se (syöminen siis) nimittäin on nyt sitten vaihtelun vuoksi yhtäkkiä
hajonnutkin totaalisesti taas käsiin tässä viikon sisällä ja mua vaan hävettää ihan liikaa kaikki se. eihän mulla voi mitään syömishäiriötä olla kun
mä vaan syönsyönsyön. tuntuu kuin "huijaisin", tiiän että kaikki nauraa oikeasti selän takana etteihän tuollaisella läskillä voi olla sh-diagnoosia.
tuntuu että pitäis todistaa jollekin että kyllä osaankin vielä sairastaa.. mutta kenelle ? mutta niin, en edes kehtaa kirjoittaa niitä juttuja tai oloja.
(mutta siis hei ihan oikeesti, enkö mä ***** osaa enää edes laihduttaa.. pää huutaa, peili on vihollinen. milloin paisuin tällaiseksi ?)
mutta ei mulle kummempia. ajattelin vielä vähän maalailla vesiväreillä ja toivon että unikin tulisi. mutta mites te muut jakselette ? take care ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti