Kuulumisia (aamyön ajatuksia) + kuvia

En "yllättäen" taaskaan saanut unta (nukahtamisongelmat=ei kiva, voin sanoa), että päätin tulla julkaisemaan parit kuvat 

ja kirjoittelemaan jotain tännekin ja päivittelemään joitakin kuulumisia. Lähinnä varmaan noita syömisjuttuja kun ne niin 

ahdistaa ja jotain randomia. Juu ja teksti voi olla sekavaa koska oon väsynyt&tosiaan ahdistaa mutta se annettakoon anteeksi.

En kyllä tiedä miten aloittaisin. No, tällä hetkellä ainakin inhoan itseäni enemmän kuin koskaan - syömiset on meinaan menneet aivan överiksi 

tällä viikolla ja jumalauta että nyt  a h d i s t a a. Läskiahdistus ja itseinho ja peili on vihollinen. Tuntuu sitäpaitsi että just nyt en hallitse 

taas yhtään mitään. Oon vaan epäonnistunut läski joka ei osaa edes laihduttaa. Enkö mä voisi edes tässä onnistua ? Tää tuntuu hirveeltä. En edes

muista koska viimeksi olisin inhonnut itseäni niin paljon kuin nyt inhoan. Pakko nyt ryhdistäytyä taas, en kestä muuten itseäni, en tätä, en mitään.

Se maanantain lääkärintapaaminenkin oli oikeastaan ihan turha, ei se ottanut mua tosissaan ja mulle jäi siitä lähinnä vaan tosi paha olo. Kerroin

mm. paastoiluista, ja hän vastasi: "no mutta välillä onkin ihan okei ollakin syömättä". Ei tullut mitään kommenttia edes kun mainitsin oksentelusta.

Se tunne vaan vahvistu, mä tiesin sen - mähän oon ihan terve, eihän mulla oo yhtään mitään hätää, oon terve - koska tietysti mähän olen liian

lihava syömishäiriöiseksi. Olinhan oikeessa hah. Mähän olen vain läski joka yrittää laihduttaa muttei edes siinä onnistu. Suoraan sanottuna

triggeröidyin vaan niin tuosta tapaamisesta, niistä puheista ja kaikesta, ihan hulluna. Nyt vielä enemmän tahdon laihduttaa itseni näkymättömiin.

Mutta vielä muita juttuja: uusi tatuointi on täyttä rakkautta, (varsinkin Starbucksin) kahvi on edelleen ihanaa, löysät hupparit pelastaa, vappu oli

kiva kivojen ihmisten kanssa ja hetken olin onnellinen, läskiahdistus on niin valtava että itkettää (ja jonka syystä mulla on ollut todella tylsiä asuja

viime aikoina), triggeröidyn taas kaikesta ja kaikista, tää väsymys on jotain hirveetä, lempiblogien lukeminen kaikessa rauhassa kahvikupin

ääressä on jotain aivan ihanaa ja tajusin että voisin pitkästä aikaa yrittää esimerkiksi kirjoittaa taas vähän enemmän. Luonnoskirjan kansi on viime

aikoina pysynyt aika kiinni eikä se oikeestaan tunnu kovin hyvältä - mä meinaan oikeesti nautin siitä kun voin hetkeksi pysähtyä, syventyä

luonnoskirjan parissa ja no, kun voi päästää luovuuden valloilleen. Olisko tavoitteena siis, tuon pienenemisen lisäksi, yrittää siis herätellä vähän
sitä luovempaa puoltakin ? Olisi ihanaa vain lopettaa syöminen ja lipittää pelkkää kahvia pitkin päivää ja vaan piirtää ja kirjoittaa eikä edes
ahdistaisi.. nojoo. Mutta niin. Eipä mulle oikein muuta tunnu kuuluvan. Mä hengitän ja kai se sitten riittää tällä hetkellä. Kun mä ihan totta oikeasti
yritän koko ajan, voi kun vain ymmärtäisitte kuinka kovaa yritänkään. Mikään ei vaan oo niin yksinkertaista, ei todellakaan. Mutta hei, mä hengitän,
mä oon elossa. Ei se mitään että oon just nyt vielä vähän rikki, vähän hukassa. Kai mä vielä joskus löydän perillekin, kai mut voi vielä korjata. En tiiä.

Pysykää tekin vahvoina, taistelkaa, oon varma että jokainen voi selvitä vaikka olisi kuinka toivottoman tuntuista.

Nyt kyllä seuraavaksi suuntaan, taas aamun pikkutunneilla, nukkumaan. Take care kaikki ihanat lukijat ♡ *hali*