4 päivää. en pysty. sydän hakkaa. vaaka ja melkein kymmenen kiloa. siltikin olen liian lihava. siltikin jatkan kun en osaa muutakaan. väsyttää.
jumppaan säälittävän vähän kun muut nukkuu. älkää sanoko proanaksi, oikeasti inhoan tätä niin helvetisti, ei tää oikeesti oo millään lailla ihanaa.
jumppaan säälittävän vähän kun muut nukkuu. älkää sanoko proanaksi, oikeasti inhoan tätä niin helvetisti, ei tää oikeesti oo millään lailla ihanaa.
en jaksaisi tätä, en jaksaisi. mutta miten voisin parantua, miten mulla olisi lupa siihen kun ei mulla oikeesti ole edes mitään mistä parantua ?
4 kommenttia:
Kohta ne laittaa sut nenämahaletkuun.. Sun veriarvot on todennäköisesti niin päin peetä ja jos kymmenen kiloa lähtee neljässä päivässä niin sä tarviit oikeesti hoitoa. Sä et todellakaan ole mikään lihava, kato nyt vaikka ite. Mut sen vaan sanon, että mitä luultavammin tää sun osastoreissu ei tule olemaan mikään lyhyt, en ainakaan usko siihen. Miten ne vois päästää sut pois sieltä, kun teet itselles noin? Ymmärrän kyllä, etttä se ääni huutaa sielä päässä, mut tällä tahdilla se huuto voi vaimentua hyvinkin pian - ei kenenkään kroppa kestä tollasta rääkkäystä.. Pikkuinen mua pelottaa sun puolesta, ethän katoa. ♡
ymmärrän sun pointin (tosin ne kilot lähti parissa kuukaudessa, ei noin nopeasti). tää on vaan niin helvetin vaikeeta. mutta ei huolta: sain tänään syötyä ! :-) ei ollut helppoa ollenkaan mutta sain tehtyä sen monen päivän jälkeen.
mutta kiitos kommentista paljon ja ymmärrän kyllä huolen ♡
Joka tapauksessa ne kilot on lähteny todella nopeassa ajassa.. Ihana kuulla, että olet saanut syötyä, niin kuin sanoit helppoa se ei ollut, mutta pienin askelin. Toivon, että tuska sun sisälläs helpottais.
joo, ja söin sentään jopa ihan kunnolla. nyt kyllä ahdistaa aivan helvetisti suoraan sanottuna, mutta kuten sanoit, pikkuhiljaa. kiitos ♡
Lähetä kommentti