Mitäs viime päiviin. Oon ollut hurjan väsynyt, syönyt ihan liikaa ja oksennellutkin sit. Niin ja eilen muuten iski pitkästä aikaa ihan kunnon ahdistus.
En ees muistanut kuinka kamala se tunne on. Eikä asiaa mitenkään auttanut se että rupesin muistelemaan kaikkea ja kääntämään ja vääntämään
vanhoja juttuja tän pienen pääni sisällä. Joskus toivoisin vaan että voisin vaan unohtaa ne kaikki ajat. Sanat, hetket, tunteet. Minä olen väsynyt.
Eli syömisjutut menee edelleen ihan yhtä perseelleen, en saa otetta tästä. Oksentelu on lisääntynyt, no mitäs oon tällainen ällöttävä läski joka syö
liikaa ja ahmii. Vaikka oikeasti mun pitäisi olla syömättä. Enkö vittu tätä ees voisi osata hallita. Tänäänkin söin taas liikaa ja nyt tahtoisin vain
paastota seuraavat pari päivää ainakin. Tää itseinhon määrä on valtava, mä olen valtava. Minä en halua syödä, en. On pakko pienentyä, tajuatteko.
En tarvitse mitään pelastusta. Ehkä haluankin nähdä kuinka pitkälle voin päästä tässä sairaassa leikissä. Inhoan tätä mutta niin inhoan itseänikin,
näitä läskejä, en ihan oikeasti kestä. Tahdon vaan olla syömättä, ahdistaa, antakaa mun nyt jumalauta olla syömättä, en kestä muuten. Nyt pää
huutaa, sanoo että paastoa, se käskee, mä inhoan sitä mutta tottelen sen käskyjä silti. Minä saan seuraavaksi syödä aikaisintaan sunnuntaina.
En enää jaksa taistella vastaan, annan sen viedä mukanaan. Niin tuttua, turvallista. Tää on vahvempi kuin minä, enkä mä jaksa enää edes yrittää.
Mutta hei, tatuointiaika sentään varmistui. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan eikä mitään tapahtu (sormet ristiin) niin tiistaina olenkin sit
taas yhtä tatuointia kuvitetumpi ! Ah ihanaa, oon odottanut tätä niin kauan. On ollut kauhea ikävä sitä tunnetta kun saa mustetta iholle. Can't wait !
Ehkä toikin on nyt semmonen tsemppijuttukin. Kai selviin tän kanssa, ainakin nyt on jotain mitä odottaa ja joka saa tsemppaamaan edes hetken.
Ja mulla on ehkä maailman ihanin perhe joka saa mut pysymään täällä. Oli vain pakko sanoa, tänään tajusin taas kuinka kiitollinen siitä olenkaan.
Mutta olen jotenkin vain niin kovin väsynyt. Tähän kaikkeen. Milloin mun elämästä tuli tällaista ? Olen niin kovin hukassa. Taas. Mutta hyvää yötä ja huomenta maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti