"Se on salaisuus, sitä ei voi feidaa, tiedät mitä se meinaa."

           

liian vähän kahvia, liian paljon ruokaa ja ihan liikaa kokoahdistusta. 

peili on vihollinen, sylkee silmiini rumia totuuksia ja valheet lyö päässä tahtia, miksi minä olen tässä, miksi aina, miksi minä, jumissa.

mutta hei, sain kukkia, leikkelin BMTH:n bändipaitaa, kuuntelin britney spearsia ja oon vihdoinkin löytänyt mun inspiraation takasin, sitä ikävöin. mutta nyt se on täällä ja voin melkein sanoa että se riittää. mä en tiedä huomisesta, en mistään, enkä oikeastaan jaksakaan tietää, kunhan saan kirjoittaa (ja mielellään paastota) niin kaikki on hyvin. 

ja mitä merkitystä sillä olisi, koska onko millään ?

se valheellinen turva, valheelliset kuiskaukset päässäni

miksi tämän täytyy tuntua hyvältä ?

tanssin vaikken enää osaa askelia 

romantisoin tätä koska oikeestihan tää kaikki on                                                               

 ihan helvetin rumaa ankeaa harmaata ahdistavaa stressaavaa itseinhon täyttämää

ja silti jatkan, silti en vain osaa lopettaa

tuntuu niin naurettavan turvalliselta että oikein hävettää

kietoudun niihin sanoihin, tähän petolliseen maailmaan

annan viedä mukanaan

But still, i refuse to sink. hyvää yötä maailma.