(kuvat/gifit from: tumblr.com)
mä en tiedä mitä kirjoittaisin. olo on niin ristiriitainen, koko vointi on. eilinen ilta ei päättynyt millään mittapuulla hyvin, mutta tänään aamulla oli aika
taas päättää että uuteen nousuun vain. en mä jaksa tällaista rikkinäistä elämää. inhoan mun diagnoosejani. js silti - silti en vaan vittu osaa parantua.
toinen puoli päässä käskee luovuttaa, toinen huutaa että nyt taistellaan. tää jatkuva sota pään sisällä alkaa väsyttämään. mitä hittoa mä nyt teen ?
tekisi mieli vain huutaa kun en tiedä mitä teen ja miten. kaatuako vaiko pinnistää ylöspäin. luovuttaako vaiko taistella.
mä tiiän että mun pitää taistella. mutta miten teet sen kun pää huutaa ettet ole sen paremman elämän arvoinen, että et ole minkään arvoinen ? mitä silloin teet ?
osaako kukaan vastata ?
ehkä olen vain hukassa. enkä tiedä löydänkö itseäni koskaan. ja jos en, niin miten kukaan muukaan sitten löytäisi ? olenko minä jo kadonnut ?
koko teksti on niin sekavaa kun ajatuksetkin on. huudan liikaa kysymyksiä maailmalle enkä saa yhtäkään vastausta.
kohta pääsee nukkumaan, jos huomenna olisikin jo taas vähän selkeämpi päivä. mä en ihan oikeasti tiedä. toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti