"I'm feeling so sad and people keep telling me that my life isn't that bad but I can feel my chest rotting and my heart is heavy like a rock. I'ts hard for me to get out of bed, and even harder for me to talk. I'm pale and small and haven't seen the light in ages, I leave my tears on all my journal pages. I'm sad. I'm sad. I'm sad. I want to be okay, but right now I feel like this pain is here to stay."

Hain tänään vähän lisää rautaa nassuun ja nyt oon köyhä. Vertical labret siis teki paluun ja tää on niin täyttä rakkautta, en tajuu miks ikinä edes otin sen pois, tyhmä minä. Mutta todellakin rahanmenon arvoista, nyt on taas niin paljon omempi olo.

Mitä muuta ? Rakastun Helsinkiin joka kerta enemmän aina täällä ollessani. Juon edelleen paljon kahvia ja unohdan välillä syödä. Mulla on kuminauha ranteessani. Oon vähän hukassa. Enkä mä löydä oikeita sanoja. Sekavaa enkä tiedä mihin suuntaan kuljen. Liikaa valintoja, välillä tahtoisin vain sulkeutua siihen omaan pieneen kuplaani ja antaa kaiken olla. Mutta sitten välillä saatankin hymyillä aidosti eikä maailma olekaan niin pimeä. En mä tiedä. Sekavaa, sumuista, yhtä suurta kysymysmerkkiä koko maailma.