Pohjalta ei ole tietä minnekään muualle kuin ylöspäin.

Pohjalla olen, mutta täältä mä nousen. Mä näytän niille, näytän kaikille - näytän itselleni. Hiljaa mä kohoan ja vielä nousen, rakkaimmat suurena tukenani.

Uusi asenne päälle, ehkä mä vielä joskus voitankin tämän. Juuri tällä hetkellä järkevimmältä keinolta tuntuisi vain luovuttaa, mutta en teekään niin.

Tällä hetkellä tahtoisin vain pois, mutta ei, jatkan taistelua. Luojan kiitos mulla on maailman ihanin perhe. Äiti, ilman sinua en selviäisi. Kiitos.

Kaikki tuntuu sekavalta eikä oikein mikään paikka tai asia oikealta tai hyvältä juuri tällä hetkellä. Mutta ehkä välillä on ihan ok romahtaakin.

Nyt seuraavaksi vain pakko on taistella. Sen tiedän ja sitä yritän. Niin kovin kuin voin. En luovuta vaikka niin kovasti tahtoisinkin - mä etsin tieni sinne ylöspäin.

Ja ehkä vielä joku päivä maailma ja mä itse näen itseni sellaisena kuin oikeasti olen. Kokonaisena. Nyt taistellaan, vaikka sattuisi kuinka kovaa tahansa.