en tiedä miten selviän tästä(kään) päivästä. viime yönä nukahdin pää täynnä pahoja ja niin kovin vääriä ajatuksia. nyt vain pakotan itseni raahautumaan
pakollisiin menoihin ja rukoilen että tämä olo helpottaisi. ahdistaa ihan liikaa enkä enää jaksaisi näitä ajatuksia. kauanko pystyn edes taistelemaan ?
sen tiiän että tarvitsisin enemmän apua tän kaiken kanssa, mutta tuntuu että sekin on vain turha toive. kuin kaikki ammattilaiset olisivat jo luovuttaneen
mun suhteen, ei ne edes yritä varmaan enää löytää keinoja mun korjaamiseksi. niin sitten vain elän tässä päänsisäisessä helvetissä ja yritän vain pysyä elossa.
istun päiväosastolla enkä jaksa edes hymyillä. mulla on kylmä ja poltan taas liikaa tupakkaa, hyi minä. en vain jaksa edes välittää. mikään ei ole mitään
ja silti kaikki sattuu. en halua näitä ajatuksia päähäni enkä tätä oloa joka lamaannuttaa, polttaa suonissa ja leviää päästä varpaisiin. tää sattuu ihan liikaa.
(molemmat kuvat from: tumblr.com)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti