OH FAWK THIS.

 

(molemmat kuvat from: tumblr.com)

Eilisen hoitopalaveri meni ihan suoraan ja hyvin rumasti sanottuna päin vittua. Se tunne kun itket ja suurinpiirtein huudat apua etkä sitä sitten saa.

Meni täydellisesti hermot, itkin vielä palaverin jälkeenkin, oon niin turhautunut näihin ihmisiin ja tähän tilanteeseen. Ja ihan pakostikin siinä iskee se

toivottomuus - jos ne ei pysty auttamaan mua, niin kuka sitten pystyy ? Tuntuu kuin mun suhteen toivo olisi jo menetetty, ehkä oonkin jo liian rikki kenenkään

korjattavaksi. Anteeksi kiroilu ja ininä mut ei hitto sentään. Kai mun on vaan pakko yrittää jaksaa jatkaa tätä päänsisäistä, jatkuvaa helvettiä. 

Thanks for absolutely nothing. Ainoat jotka enää taitaa välittää on mun perhe ja läheiset, mutta todella onneksi he. Yksin en selviäisi millään tässä.

No joo. Kotiin tultua ja äidin kanssa juteltua rauhoituin ja katsoin pari leffaa; pitkästä aikaa taas ihanan Girl, Interruptedin ja vihdoin viimein ekaa kertaa

Donnie Darkon. Join paljon kahvia, söin taas ihan liikaa ja yritin piirrelläkin vähän, oon taas innostunut jollain asteella siitäkin pikkuisen enemmän

pitkästä aikaa. Yritin siis tehdä juttuja jotka saisi unohtamaan kuinka jumissa oonkaan just tällä hetkellä itteni ja tilanteeni suhteen. Illalla en 

meinannut saada millään unta, pyörin sängyssä varmaan ainakin vielä tunnin sinne mentyäni. Melkein rukoilin unta ja edes pientä taukoa tästä todellisuudesta.

Tänään en oo saanut juuri mitään aikaiseksi. Nukuin aika myöhään, söin äidin tekemää aamupalaa (♡) ja kävin rentoutumassa saunassa.
Taustalla pyörii Frendit, en jaksa edes meikata ja mietin vaivautuisinko laittamaan kynsiäkään (revin edelliset turhautuneena pois pari päivää sitten).
Väsyttää, ei mitään uutta siis. Huomenna päiväossa ja järjestelyjä, jos ens viikon pääsisikin viettämään Helsingin suunnalla, menee hermot tähän
koko kapunkiin välillä. Pieni irtiotto tästä samasta arjesta, laatuaikaa läheisteni kanssa siellä suunnalla. Tekis kyllä todella hyvää varmasti itelleni.

Nyt meen keittämään itelleni light cappuccinon ja taidan vähän piirtää. Oli vaan pakko tulla vähän tänne purkamaan päätäni, unghhhh huudan sisälläni.
En ees tiiä mikä tän postauksen tarkoitus oikeastaan olikaan, oon vaan niin hukassa - itseni ja kaiken tämän kanssa. Sorry for being this fucking weak.