mä en tajua mikä helvetti mua vaivaa. eilen ja tänään oon ollut jossain hyvin epämiellyttävässä olotilassa. ei se oo oikeastaan surua eikä sellasta lamaannuttavaa ahdistusta, enemmänkin tuntuu tyhjältä. ja todella epätodelliselta. elämä kyllä kulkee ja etenee mun ympärilläni, mutta tuntuu että en itse ole paikalla, oon jossain ihan muualla, kuin jonkinlaisessa kuplassa. tuntuu omituiselta, en osaa edes selittää.
sen tiiän vaan, että tää tuntuu kovin epämiellyttävältä. kuin ei edes olisi tässä todellisuudessa.
enkä pääse tätä tunnetta pakoon. paitsi nukkumalla. mutta hereillä ollessa tunnun olevan jumiutuneena tässä samassa olotilassa, oon jossain tyhjiössä, enkä saa mistään oikein kiinni. teen kyllä joitain asioita, mutta oon pihalla - välillä vain havahdun tekemästä jotain, ja pitää hetki miettiä mitä oikein tapahtuukaan.
kuulostaa sekavalta, mutta ehkä se onkin. en osaa edes selittää aaaaa. kuin minä en olisi minä, kuin mikään ei olisi mitään. tyhjää, sekavaa, sumuista. outoa.
epämiellyttävää. sitä tää on. kittaan liikaa kahvia ja tuijottelen seiniä. jotain pitäisi tehdäkin. mutta mä en saa mistään kiinni. lost inside my own head, oh yes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti