Yritin eilen valehtelematta varmaan kolme tai neljä kertaa kirjoittaa tän postauksen, mutta joka kerta kun olin saanut tekstin kirjoitettua, pyyhin kaiken

kuitenkin turhautuneena pois. Jos tänään nyt onnistuis sitten vähän paremmin. Kuvia ja höpinää vaan, osa vähän tärkeämpää ja osa ei-niin-tärkeää. Enjoy ?

Tiistain kauan stressailemani ravitsemusterapeutin aika menikin loppujen lopuksi omasta mielestäni jopa oikein hyvin. Ravitsemusterapeutti oli äärettömän

mukava ja ymmärtäväinen ja jaksoi kuunnella mun sekavaa höpötystäni. Juteltiin ja kuten olin ehdottanutkin tehtiin mulle ns. "suuntaa-antava ateriasuunnitelma".

Yritän päästä taas kiinni siihen normaalisyömiseen, ja mun mielestä ainakin näin aluksi tosta suunnitelmasta on aika paljonkin hyötyä mulle itselleni. Jutellessa

 tuli myös tajuttua kuinka vääristyneitä mun jotkin ajatukset vielä ovatkaan, huhhuh. Lähdin kuitenkin siis tapaamisesta pois aika hyvillä mielin. Jotenkin

 tuli helpottuneempikin fiilis - nyt tuntuu että mulla onkin "lupa" syödä, sain tietoa miten teen sen oikein ja oon taas pikkuruisen viisaampi syömisten suhteen.

Nyt yritän vaan päästä alkuun tän normaalimman syömiskäyttäytymisen suhteen, tästä tää lähtee. Ehkä mäkin vielä opin syömään jotenkuten normaalisti ja oikein ! 
(Tosin tänään jo poikkesin pikkuruisen suunnitelmasta ja hain itelleni päivälliseksi kanasalaatin juustoleivän kera, mutta eihän sitä liian sananmukaisesti
tarvitsekaan noudattaa. Sitäpaitsi it was totally worth it haha, ja loput jotka jäi salaatista voin ottaa huomenna sitten evääksi päiväossalle. Like a boss.)

Olo noin muuten on ollut ihan semijees. Eilen aamupäivällä iski joku ihme ahdistus, liekö syynä sit yleinen stressi vaiko vaan huonompi aamu.. no, tajusin 

ottaa tarvittavan ajoissa niin helpotti se ja sitten perhetuttu tulikin iltapäiväksi kyläilemään ja piristyin huimasti. Katsottiin Frendejä, juotiin kahvia ja mä sain 

kynnetkin laitettua taas uuteen kuosiin (nyt on ihan kivaisat vaikka itse sanonkin). Huonot ajatukset pysyi siis kutakuinkin poissa loppupäivän.

Tänään oon herännyt kerrankin jotenkuten ajoissa ja hoidellut muutamia asioita. Perhetuttu tuli taas käymään ja loppu-iltapäivästä käväisin vielä parilla 

kirpparilla hyvän ystävän kanssa. Äsken söin, katsoin Bonesia ja sain vähän tiskattuakin, jei good for me. Loppuillan ajattelin jälleen ottaa taas ihan

 rauhassa. Ehkä keitän itelleni light cappuccinon, jatkan Bonesin tuijottelua (7.kausi ah) ja yritän rentoutua. Huomenna sovitusti luvassa päiväossa, joten aikaisin

 nukkumaan että heräisin ees jotenkuten ajoissa. Hrr, mieluummin kyllä tietty jäisin nukkumaan sängynpohjalle mutta no can do.

Kahvin voimin jälleen kerran, eiköhän se siitä taas. 

Ei mun elämään siis mitään kummempaa, kyllä noita stressinaiheita löytyy mut yritän turhimpia vähän toppuutella. Päivä kerrallaan mä meen, vaikka 

kuinka tylsältä tää elämä nyt muiden korvaan kuulostaisikin. Tää on se minkä mä pystyn tekemään just nyt - ottamaan rauhassa ja edetä edes sit sen pienen 

askeleen kerrallaan. Tulevaisuus pelottaa vielä niin paljon etten sitä uskalla ajatellakaan, mutta pääasia kai on että mä silti yritän koko ajan jotenkin jatkaa 

eteenpäin. Vaikkakin sit vaan sen hetken kerrallaan.


Järkyttävän sekava postaus taas, mutta niin on kyllä mun ajatuksetkin. Ja tuntuu ettei kirjoittaminen taas oikein millään meinaa luonnistua silleen kunnolla.
Toivottavasti jotain selvää sai, tässä nyt nää "tärkeimmät" ja muutamat kuvat tältä ja eiliseltä lisänä. Nyt mä meen viltin alle ja unohdan koko maailman.