Tää aamu alkoi todellakin ilmeisesti erittäin väärällä jalalla, koska kaikki meni suoraan sanottuna aivan päin pyllyä: heräsin aamulla liian myöhään --> en ehtinyt aamupalalle ja hoitajat ofc valittivat ENKÄ saanut ees mun pakollista aamukahvikupillista päästäkseni "käyntiin".. no meikkasin sitten ees kivasti - aivan turhaan, koska mulla oli lääkärin kanssa palaveri ja itkuhan siellä tuli ja loppufiilikseksi jäi mulle pelkkä (sori ugly word:) vitutus.
No, thank gosh äippä tuli sit hakemaan mua kotilomille jo kymmenen maissa ja pahin turhautuneisuus helpottui huomattavasti sitten kun pääsin istahtamaan kotisohvalle kahvikupillisen ja viltin kanssa. Laitoin vielä Frendit pyörimään taustalle eli rauhoittuminen taattu. Btw kuvitelkaa näky: mulla oli siinä sohvalla ollessa päällä peruskombo eli sukkikset, toppi ja huppari, sit vielä jumpsuit niiden päällä plus viltti JA peitto...... ai miten niin paleltaa ? Mulle ei tullu ees kuuma siinä !
Laitoin itelleni myös uudet kynnet, samantyyppiset kyllä kuin viimeksikin mutta silti jee. Se on musta jotenkin ihanaa just laittaa vaikka kynsiä, rauhoitun ja hetkeksi saa ajatukset muualle. Teinkin ihan kaikessa rauhassa ne kun aikaa nyt oli kunnolla, toivottavasti pysyykin sit taas hyvän aikaa. Noin niin kuin muuten kynsien laiton lisäksi päiväloma kului lähinnä lepäillessä, Frendit-maratoonilla, paaaljon kahvia juodessa (♡) ja sen sellasessa. Tehtiin myös ite kanasalaattia ja illemmalla mä jopa lähdin kävellen (!) hakemaan lähikaupasta makeanhimooni vähän suklaata, koska fuck you syömishäiriö ! Päivä oli rauhallinen, niin kuin oli tarkoituskin, eikä ahdistuskaan mua sen pahemmin kiusannut - jos aamuisen palaverin jälki-ketutusta lasketa........
Seitsemältä palailin takasin osastolle, wuhuu.... ristiriitaiset fiilikset - tavallaan haluaisin jo äkkiä himaan, vaikka sitten taas toisaalta uloskirjaus toki pelottaa aivan älyttömästi. Kotona oloa on oppinut taas enemmän nyt alkaa arvostamaan täällä ollessa. Mutta kun en tiedä luotanko vointiini ihan hirveesti. Öäöääää.
Huomenna päiväosastolle, bla.. Kaikki (=hoitohenkilökunta) tällä hetkellä käskee että pitää tehdä juttuja, käydä ryhmissä, liikkua, tehdä sitä tätä ja vielä tuota. MUTTA KUN MULLA EI OLE VIELÄ NIITÄ VOIMIA NIIN KOVIN, HALOO. Joo tiedän etten parane siellä sängyssä makaamalla, mutta eipä se painostus joka suunnasta ainakaan helpota oloa. Ja joo, anteeks taas kauhea valitus, mut eipä se mukavalta tunnu kun sulle sanotaan suurinpiirtein että "tuntuu ettet sä edes halua sitoutua tähän tarjottuun apuun ja parantua".. juu ei kun mielelläni tottakai elän tätä sairaudentäyttämää elämää - NOT.
Okei mutta nyt lopetan tän ininän taas. Miten vaan aina nää postaukset muodostuu tällaiseksi sekametelisopaksi muutaman kuvan kera ? En tiiä, tahdoin vaan kirjoittaa.
Nyt taidan hakea iltalääkkeen, vetäistä lämmitettävät (joululahjaksi saadut aw) tossut jalkaani, lukea parit uudet blogipäivitykset ja toivoa että saisin unta suhteellisen ajoissa ettei huomisaamukin mee taas päin just sitä.. moimoi ja take care huns ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti