"she won't turn around, the shadows are long and she fears that,  if she cries that first tear, the tears will not stop raining down"

(KAIKKI YLLÄOLEVAT KUVAT: tumblr.com)

Takapakkia ? Ehkä. Kyyneleitä ? Joo. Ehkä tsemppasin taas vain liikaa. Mutta kaipa näistäkin taas selvitään niin kuin ennenkin.

Tää aamu ja koko aamupäivä oli aika vaikea, paha olo kuristi, olin (/olen) ihan loppu ja itkukin pääsi. Tuntien empimisen jälkeen päätin kuitenkin, että lähden sittenkin kotilomille viikonlopuksi - oikeen tiukan paikan tullen voin kuitenkin tietysti kuulemma soittaa osastolle ja vaikka viime kädessä palata takaisinkin jos oikeen paha olo tulee. Ja nyt tuntuu oikeastaan oikein hyvältä että lähdinkin lomille, toki oon vähän hermostunut jotenkin koko ajan, mutta oon tehnyt mukavia juttuja; hakenut superhyvää kanasalaattia (ja syönyt melkein kaksi kokonaista juustoleipää !! iiks sh hiljaa nyt), katsonut Bonesia, piirtänyt luonnoskirjaan ja kohta ehkä geelaan (tai ainakin lakkaan) äidin kynnet. Ja huomenna saan nukkua oikein pitkään jos vaan onnistuu ♡ yritän loppuillankin viettää tehden vaan rauhallisia ja mukavia asioita, ettei ahdistus turhaan iskisi. Taidan keittää jotain herkkukahvia, katsoa vielä vähän lisää Bonesia, lakkailla kynsiä ja sen sellaista turhaa hee. Mutta käy mulle !

Pari päivää tuntui että menee jo ihan siedettävästi, mutta tänään taas olo oni toivottomampi ja kaikki tuntuu sumealta.. 

Mutta joo. Siis, eilen kun olin vielä ihan vähän paremmalla tsemppifiiliksellä, yritin keksiä (tätä kun aina kehotetaan ja

 jankataan joka puolelta..) edes jotain pieniä hyviä/kivoja juttuja mitkä saisi välillä hymyilemään kun olo on ollut tai on parempi. 

Yritin ja yritin ja kyllä mä jotain sainkin rustailtua. Tää teksti tulee hirveen sekavasti but idec.Jaa nää saattaa muiden 

korviin kuulostaa (tai no silmiin näyttää tässä tapauksessa ehh) vähän tyhmiltä, but idec2. Eli...... :

 /// cappuccino, pitkät ja onnistuneesti laitetut kynnet, mun maailman täydellisin pitkä tekotukka aka se ebaysta tilattu ihana peruukki, pipot, perf omat

creepersit, se että tuleva tatuointi muuttuu koko ajan enemmän ja enemmän todellisemaks (! en malta odottaa), kirjoitusinspiraatio, tuottareiden

katsominen hc maratonina peiton alla, geisha-suklaa, ne hetket kun sh ei huuda päässä, ahdistuksettomat hetket. plus tietty koti ja äiti ja perhe ♡ ///

(wazzup fattie me ?)

Ok en kyllä ees tiiä mitä järkee tässä postauksessa edes olikaan. Liian sekavaa, öäöä valitan ja höpötän vaan enkä tiiä kuinka montaa ees kiinnostaa eheh.

Niin joo ja postaustahti on näköjään tihentynyt ihan kivasti, mut no can do koska jotenkin joku ihme tarve saada tännekin

jotain raapusteltua, varmaan nyt oon kirjoitellut tänne jopa enemmän kun luonnoskirjaani.. ja en tiiä kuinka montaa nyt

oikeesti ees kiinnostaa lukea näitä heh, mut todennäkösesti postauksia tulee jatkossakin ihan. Että koittakaa pärjätä sen kans, sorry not sorry heee.