"Where were you, when everything was falling apart ?"

 (muutama sekalainen, huonolaatuinen kuva tähän väliin taas nyt hops)

KUUNTELEN: The Fray - You Found Me


Mä niin tahtoisin kertoa teille, kuinka mun olo on parantunut ja oon piristynyt, innoissani joulusta ja muutenkin elämästä. Mutta

kun se ei oo totta. Oon edelleen liian väsynyt, en meinaa päästä aamulla kunnolla sängystä ylös saati esimerkiksi meikata. Joten suurimman

osan viikosta oon vaan meikittömänä ja hiukset takkuisina, sohvalla viltin alle piiloutuneena, tuijotellen Netflixiä ja syöden liikaa.

(Oon taas varmaan lihonut, mutta en jaksa edes siitäkään välittää.)  Ihan samassa pisteessä siis junnataa kuin ennenkin. Kaiken

lisäksi oon tällä hetkellä aika pettynyt osittain hoitoni suhteen, terapia kyllä rullaa mutta ei oikein mikään muu. Eniten oon hyvin

pettynyt mun tän hetkiseen lääkäriini. Mutta ei kai voi mitään, puren hammasta vaikka suoraan sanoen välillä tekis mieli vain huutaa.

Siis joo, tokihan niitä pieniä hyviä hetkiäkin on ja jaksan hymyillä jopa aidosti. Varsinkin mun perhe ja läheiset saavat jaksamaan,

ilman niitä olisin varmasti vieläkin paskemmassa kunnossa. En voi olla tarpeeksi kiitollinen kuinka ihania ihmisiä mun lähelläni on.

Oon myös tilaillut/ostanut kivoja juttuja, ehkä vähän liikaa mutta kai niitäkin voi plussiksi laskea ? Oon saanut kirjoitettua taas

enemmän viime aikoina, kai sekin välillä helpottaa oloa kun saan purettua olon edes siihen.

Ajatukset on mustia, sitä en kyllä kiellä. Mutta mä oon luvannut taistella. Enkä voi rikkoa sitä lupausta, vaikka tää sattuukin ihan 

hirveästi. Jatkan päivästä toiseen vaikken välillä totta puhuen jaksaisi. Päivä kerrallaan - välillä huonommin, välillä hiukan paremmin.

En mä tiedä, tää teksti saattaa olla ehkä paikoittain vähän sekavaa tai outoa, pahoittelut. Ja aika harvaa varmaan todellisuudessa

oikeastaan edes kiinnostaa, mutta toisaalta ensisijaisesti kirjotan tätä itselleni, että saan jotenkin purettua nämä olot ulos päästäni.

Muttamutta, tänään.. jaksoin mm. jopa meikata ihan tekoripsiä myöten, oho ! Vääntäydyin myös päiväosastolle asti. Suunnitelmissa 

ihan kohta iltapäivälle olis nähdä yhtä hyvää ystävää, jos se vähän piristäisi ja saisi ajatuksia muualle. Tarkotuksena olisi väsäillä vähän 

joulukortteja ja siinä samalla juoda ehkä pikkuisen glögiä ja mussuttaa jotain hyvää (no olipas ylläri kun musta on kyse, hah). Toivottavasti 

saisin oltua vähän pirteämpi. Ainakin pääsee höpöttelemään taas kunnolla ihan kasvotusten ja jakaa mm. yhteiset ärsytyksenaiheet, jes.