(anteeksi valtavuuteni.)
(nämä sanat kuvaavat harvinaisen hyvin tätä hetkeä.)
anteeksi kun olen taas laiska ja laitan vain huonoja, kännykkälaatuisia instagram-kuvia.
tän blogin taso on varmaan nykyään taas ihan pohjalukemissa, mutta olen niin hukassa
tämän kaiken kanssa eikä mulla ole voimia mihinkään; hyvä kun pääsen sängystä ylös,
saati sitten jaksan päivittää bloggeria.
olen rikki, hukassa, mua pelottaa enkä tiedä miten jaksan.
ulkonäkö ahdistaa ja peiliin katsominen lähinnä oksettaa.
ja silti vain syönsyönsyön.
mutta sen mä tiedän, että silti pakko on vaan taistella eteenpäin;
edes sitten minuutti, tunti, päivä kerrallaan.
anteeksi kamala valitus, jälleen kerran.
toivottavasti te muut pikkuiset voitte paremmin.
voimia.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti