myönnän, se mörkö on taas herännyt pään sisällä, huutaa ja syöttää rumia totuuksiaan.
eikä pitäisi katsoa aina niitä vanhoja kuvia itsestään, se tekee vaan hemmetin kipeetä.
kuinka hentoinen olinkaan, vaikka no hitto, ihan yhtä isoksi itseni tunsin silloinkin.
kahvia, light-limua ja jogurttia, ja kerään kaupasta muitakin turvaruokia ahdistuneena.
miksen voisi vain kuihduttaa itseni pieneksi, peiliinkin katsominen on yhtä helvettiä.
anteeksi, taas mä putosin tähän kuiluun, ja tuntuu että en jaksa edes taistella vastaan.
oon niin kyllästynyt tähän, vuosien taistelun jälkeen. enkä tiiä pystynkö päästämään irti.
oon niin kyllästynyt tähän, vuosien taistelun jälkeen. enkä tiiä pystynkö päästämään irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti