Uprising

Mä rakastan aamukahvia. Ja varsinkin sitä kun mun keittämä kahvi on muille liian vahvaa mutta mulle menee mustana paremmin kuin hyvin. Rakastan aamupuuroa mustikoiden kanssa ja päivän ekoja nauruja. Rakastan niin mielettömästi mun perhettä, ja samoin myös tän yhteisön jäseniä joiden kanssa saan nykyään jakaa päiväni. Mä rakastan sitä että vaikeiden päivien jälkeen olo näköjään tasoittuu vaikkei sitä silloin uskoisi, rakastan sitä kun saan palanen kerrallaan kasattua itseeni taas kasaan ja tunnen sen olon: minä olen minä enkä sairaus.. kun tulee fiiliksiä takaisin siitä oikeesta minästä. Rakastan MCR:n bändihupparia ja kauan kadoksissa olleita haaremihousuja jotka löysin tänään. Rakastan kuunnella Musea kun siivoan huonetta ja äänettömästi toistaa päässä sanoja joilla on yllättävän paljon merkitystä just itselle, rakastan inspiraatio-oloja ja hetkiä kun luovuus herää. Mä rakastan sitä että jokaisesta päivästä voi löytää jotain ihanaa, ja varsinkin rakastan sitä että vointi tuntuu taas siltä että jaksan etsiä päivistä mulle tärkeitä asioita, ja mikä tärkeintä, uskoa niihin - ja uskoa, vaikka sitten askel kerrallaan, että selviän.

Hyvää sunnuntaita teille jokaiselle, hymyjä, take care ♡