|sadface mutta turvahuppari pelastaa|
Tylsää tulla blogiin valittamaan, mutta tänään on ollu niin badday että ughh. Nukuin aivan superpahasti pommiin ja herätessä olo oli sellainen etten tahtois lähteä mihinkään tai tehdä yhtään mitään - masennus meinas hyökätä pitkästä aikaa kunnolla ja vallata ajatukset ja teot. Mutta guess what ? Mun ihana äiti jotenkin vaan sai mut tsempattua lähtökuntoon. Keitin kahvit mukaan ja sain itseni ovesta ulos. Siinä sitten kohti koulua aivan hävettävän myöhässä, mutta sinne mä sit kuitenkin sain itteni. Fiilis tosin oli koko ajan jotenkin hirveen syyllinen ja hermostunut. Ihanaa oli päästä kotiin sitten, ahdistus meinasi painaa mutta vaihdoin turvahupparin päälleni ja menin viltin alle pikku kerälle. Olo on vähän nyt helpottanut kun sain levättyä ja sen vielä sanon että oon aivan tolkuttoman kiitollinen esimerkiksi mun äidistä, joka pysyy tukena. Mutta niin, välillä tulee pakostikin huonompia päiviä niin kuin oon sanonutkin, ja nyt siispä vaan toivon että huomenna olis taas parempi päivä. Mulla on myös yksi hoitotapaaminen joka toivottavasti auttaa itsessäänkin jo. Viikonlopusta aion nauttia, nyt on ruvennut arvostamaan niitäkin todella, kun opiskelut alkoi.
Onko teillä sentään ollu paremmat päivät ? Lopetan tähän, palailen. Take care ♡
2 kommenttia:
Hienoa että pääsit sit kuitenkin lähtemään
kouluun. Hyvä Ystäväni !
kiitos kauniista sanoista :-)
Lähetä kommentti