Minä täällä hei

| #perjantaiselfie//ig: @droptheknifee |

Kaksi viikkoa blogihiljaisuutta. Ja se ei tunnu hyvältä. Mähän rakastan kirjoittamista. Ja tää on ollut se paikka mihin ennen oon pystynyt purkamaan melkeempä kaiken. Nykyään postauksien julkaisemisesta on vaan tullut jotenkin hirmusen vaikeaa, en tiiä johtuuko se epävarmuudesta vai miksi en uskalla kirjoittaa niin kuin ennenkin. Mutta haluun tehdä siihen muutoksen, koska mä nautin kirjoittamisesta, ja haluun että tää olisi taas se paikka johon voin purkaa päätäni, tätä elämää ja näitä fiiliksiä, aina kun siltä tuntuu. 

Mutta mitä mulle oikeesti kuuluu nyt ? Mä en itsekään tiedä. Mulla on hyviä hetkiä ja päiviä, mutta joskus ne vanhat tutut, varjoisammat ajatukset yrittävät muistuttaa olemassaolostaan, enkä mä varmaan pääsekään esimerkiksi ahdistusoloista kovin helpolla eroon vielä pitkään aikaan - jos koskaan. Mutta hei, niitä ei oo sentään joka päivä, ja just tällä hetkellä ei ahdista, ja se riittää mulle just nyt. Mun on pakko edetä pikkuruinen hetki kerrallaan - se on ehkä hidasta, mutta niin mä selviän. Tälle viikonlopulle on rentoilusuunnitelmia ja se käy mulle oikein hyvin. Eikö välillä voikin antaa itelleen vaan vähän aikaa ?

Ai niin ja pakko vielä puhua kesästä, onhan päivät jo lentäneet yli kesäkuun puolenvälin. Ja tosiaan, en oo vielä nauttinut kesästä kovinkaan täysillä, mutta onneksi aikaa on edelleen. On kuitenkin ihania pikkujuttuja, joita en ole voinut välttää, kuten valoisat kesäyöt ja aamukahvi parvekkeella. Ja tää nyt ei pelkkään kesään liity, mutta ihmiset joita mun ympärillä on - oon niin kiitollinen varsinkin heistä. Ja eiköhän me yhdessä saada tästäkin kesästä oikeen mahtava.

 Mut lopettelen tähän. Palailen, toivottavasti nopeammin. Take care ♡