"What's the worst that I could say? Things are better if I stay."

Oon ollut vähän laiska ottamaan mitään hyviä kuvia tällä viikolla, joten saatte vaan nuo pari kollaasia tylsästi taas, ylemmässä joitain otoksia viikon ajalta ja alempi onkin sit tältä päivältä (aamukahvi parvekkeella ja torstaiselfiet). Anyways, tuli jotenkin vaan sellainen olo, että tekee mieli kirjoitella tännekin - vaikka en mä tiedä kiinnostaako todellisuudessa mun jutut ketään.. mutta here I go. Kuten kuvista näkyykin niin tän viikon aikana taas esimerkiksi mun hiukset on vaihtaneet väriä.  Onhan se ollut mielessä kauan, kuinka ihanaa olis taas palata siniseen. Viimein päätöksen siitä tein sunnuntaina, maanantaina hain värin Cybershopista ja samana iltana sotkin sen sit jo päähäni - ihan itsekseni kun en sit enää jaksanut odottaa hetkeäkään - ja lopputulos on melkosen monisävyinen, mut kelpaa mulle oikein hyvin. Mitäs te tykkäilette ?

Onhan tähän tekstittömään viikkoon toki muutakin mahtunut kuin hiustenvärjäilyä. Mutta ei mulla taaskaan kuulumisia kummoisempaa asiaa taida olla. Vointi vaihtelee. Lääkkeisiin ei saisi turvautua liikaa, mutta tuntuu että - läheisten lisäksi tietty - ne on yksi asia mikä pitää mut just nyt jotenkin kasassa, että pystyn elämään - mutta tietysti rakkaat ihmiset ympärillä on se suurin syy miksi jatkan taistelua. Ja siis korostan että on mulla niitä hyviäkin hetkiä ollut. Että ehkä mä en ookaan se toivoton tapaus. Ja ehkä mä selviinkin. 

Jokatapauksessa, mulla on jälleen siis ollut hyviä mutta haastavampiakin hetkiä. Viime viikonloppu oli oikein kivaisa, vietin sen tärkeiden ihmisten parissa ja mulla oli vaan jotenkin tosi hyvä olla. Ahdistusta ja tosiaan niitä haastavampia oloja en oo kokonaan päässyt tällä viikolla pakoon. Mutta arvatkaa mitä ? Tänään mulla on ollut oikeestaan aika hyvä päivä. Vähän jotenkin pelottaa sanoa se julkisestikin, mutta nyt kun mietin niin oon välttynyt pahemmilta ahdistuksilta - onneksi. En mä mitään kummallista oo tehnyt - oikeestaan pidin tän päivän osittain sellaisena pienenä breikkinä, oon antanut itelleni vaan aikaa. Aamulla heräilin ihan rauhassa, sit oon nauttinut paljon kahvia, fiilistellyt kerrankin hyvää naamapäivää (ei oksettanut ees katsoo peiliin, mitä ihmettä!) ja ottanut rennosti. Vähän meinaa tulla syyllinen olo ja mietin pitääkö ihmiset mua vaan laiskana, mut kaikki tarvii joskus tällaisia päiviä. Joskus on vaan pakko pysähtyä ja kerätä voimia, että jaksaa taas. Mut heyyy toivottavasti tää fiilis jatkuu ja ehkä lepo olikin hyvä juttu: viikonlopulle onkin meinaan sit kivoja suunnitelmia ja menoa ihan parhaiden tyyppien kanssa, can't wait !

Mutta tällaista, minäpä taidan nyt painua pehkuihin, väsyttääää. Take care ♡