Tiiän, ärsyttävää kun postaan ja sit kuitenkin poistan ne postaukset (niin kuin tein eiliselle ja tän päivän postauksille). Mutta kun ne ei sit vaan enää tunnukaan niin hyviltä, enkä haluu pitää täällä sellasia postauksia jotka vaan ahdistaa itseä. Oon vaan muutenkin vähän hukassa just nyt tän blogin kanssa. Mutta yritän nyt vielä, kun tuntuu että muuten pää räjähtää jos en kirjoita.
Kuuluu ihan hyvää, tänään oli yks hoitokäynti ja se yleensä melkeen aina auttaa jotenkin. Oon vaan miettinyt paljon kaikkea, purinkin jo sivun verran ajatuksia paperillekin. Oon miettinyt yleensäkin paranemista, koko tätä taistelua. Ja mua pelottaa. Kuulostaa tyhmältä, mutta pelottaa parantua. En tiiä miksi, koska mä en todellakaan tahdo vuodesta toiseen jumittaa tässä samassa pisteessä, eikä ihan satavarmasti mun ympärillä olevat ihmisetkään sitä enää kauaa jaksa. Mutta kun on elänyt näin.. sairaan mielen istuttamia tapoja on niin hemmetin vaikeeta muuttaa. Ja sitten kauhistuttaa vielä sekin, kuinka helvetin paljon mulla vielä on matkaa ja taisteltavaa. Mua pelottaa etten pystykään siihen kaikkeen, mitä terve elämä vaatii. On niin heikko olo. Mutta. Saan sentään paljon tukea ympäriltäni, ja siitä oon kiitollinen. Ehkä mä vielä jonakin päivänä voinkin ihan tosissani sitten sanoa, että hei, minä selvisinkin. Mä en tiedä, mutta ei tiedä kukaan muukaan. Sen näkee vaan yrittämällä eteenpäin ja taistelemalla.
Mutta jos jotain kevyempiä aiheita, niin viime aikoina oon taas piirtänyt/maalannut enemmän, ja se vaan on juttu josta tulee hyvä olo. Hetkeksi unohtaa kaiken muun, kun syventyy siihen. Vähän sama kuin kirjoittamisessa. Ehdoton plussa harmaisiin päiviin. Inspiraatiotakin tuntuu nyt löytyvän ees vähän. Ja vaikka olin just toissaviikolla Kiasmassa, niin mua ihan hirveesti kiinnostais mennä kohta taas uudestaan, haha. Mutta se rentouttaa ja ennenkaikkea inspiroi vaan joka kerta vielä enemmän. Kuvataide on mulle pienestä asti ollu tärkeä tapa ilmaista itseeni, ja se myös on kirjoittamisen lisäksi ollut viime vuosina varsin hyvä ahdistuksenhallintakeinokin.
Nyt aion juoda oikeen ison kupillisen minttuteetä. Miten teidän viikko on lähtenyt käyntiin ? Take care ♡
5 kommenttia:
Olet tärkeä
Ei ole vaikea muuttaa teet siitä itse vaikeeta..
sinäki oot tärkeä !
ai että ihan tahallaan elän tälleen ? :-D
varmasti oma asenne vaikuttaa joo mutta ei se kaikkea ratkaise vaikka niin haluisikin.
Kyllä se oma asenne tärkein on mutta sun blogias ku oon lukenu nii oon tullu siihen tulokseen että voisit parantua mutta et itse halua. Enkä sano pahalla mutta huomiota haet tolla. Ihmettelen että perhees jaksaa..
Lähetä kommentti