mä en tiedä luuletteko että tahallani pyörin näissä diagnooseissani. tai etten edes tahtoisi parantua. koska voiluoja en pysty ees kuvailemaan kuinka helvetisti tahtoisin vain olla terve. yksinkertaisesti, olla terve. parantua. oikeesti elää. mutta vaikka kuinka jatkuvasti yritän, niin en vaan näköjään osaa. en vieläkään. löysin tässä yksi päivä mun vanhan luonnoskirjan. tulin surulliseksi niistä jutuista mitä silloin olin kirjoittanut. mutta vieläkin surullisemmaksi tulin yhdestä asiasta minkä sinä hetkenä, niitä tekstejä lukiessani, tajusin. nimittäin, että mähän oon vieläkin jumissa tässä maailmassa. näiden vuosien taistelun jälkeen, mä en vieläkään näköjään osaa parantua, en ainakaan niin kuin tahtoisin. ja se muuten vituttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti