"I will be brave, I will not let anything take away what's standing in front of me"

Nukahtamisongelmat verottaa, tänäänkin sain itseni hävettävän myöhään ylös sängystä. Enkä kummempia tehnytkään oo. Piirtänyt pitkästä

aikaa. Ja saanut olla hyvässä seurassa. Miten oonkaan saanut näin ihania ihmisiä ympärilleni ? Join aiemmin tänään veljeni keittämää kahvia - ai

niin, miten se muuten onkaan että muiden keittämä kahvi maistuu jotenkin aina paremmalta ? Mutta niin. Olin vain siinä ja oli jopa ihan hyvä olla.

Eksyin taas hetkeksi ajatuksiini, mutta nyt ei oikeastaan edes ahdistanut, ei niin kuin yleensä siinä tilanteessa kun ajatukset ottaa vallan ja

sekoittaa kaiken. Just tällä hetkellä jopa tuntuu että mä itse hallitsen itseäni, ei mun ajatukset. Vaikka tää ei oo aina ihanaa, niin ehkä mä selviin.

Ja  vaikka mulla on joskus ikävä niitä tiettyjä ihmisiä, niin tajusin - ehkä mun pitää vaan hyväksyä se ettei kaikki ihmiset yksinkertaisesti vaan

välttämättä tahdo pysyä mun elämässäni - eikä niiden tarvitsekaan (vaikka sitä itse kuinka tahtoisinkin). Koska se on niiden päätös, ei kenenkään

muun. Jos joku ei enää tahdo olla osa mun elämää, niin se on hänen päätöksensä. Ne jotka lähtee, lähtee. Eikä mun syvemmin ajateltuna pitäisi

tuntea siitä pahaa oloa. En osaa olla muuta kuin mitä olen, olen tässä juuri tällaisena, ja jos se ei riitä, niin sitten on parempi ehkä vaan antaa olla.

Se sattuu mutta ehkä pitää vaan opetella päästämään irti. Koska loppujen lopuksi - enhän mä voi ketään väkisin pakottaakaan mua rakastamaan.

Istun taas parvekkeella kesäyössä polttaen liian monetta savuketta, mun ajatukset hyppii mutta silti ei oo paha olla. Tulevasta viikostakin tulee

aika mahtava jos suunnitelmat onnistuu. Ajattelin käydä Kiasmassa ja hoitaa hiusasiat taas vihdoin kuntoon. Ja mikä parasta, näillä näkymin ehkä

suunnitellaan vähän mun tatuointiakin. Pelottavaa sanoa nyt näin, pelottavaa ajatella paranemista tai mitään siihen liittyvää, sairaus panikoi aina

kun teen niin - mutta jotenkin vaan tuntuu että on muutenkin just nyt niin paljon muitakin syitä elää. Tää kaikki - muille tavallista, mulle taivaallista.

Kello näyttää aamukahta (fuck you insomnia) ja mun tekee mieli kahvia, mutta yritän kuitenkin nyt unta. Jakselkaa te muut siellä ♡ take care !