70h paasto taas, turvaruokia, säälittävää pakkoliikuntaa aamuyhdeltä olohuoneen matlla. laskuri on raksuttanut jo huomisen valmiiksi,
mutta se on silti aina liikaa. tahtoisin vain paastota, päivätolkulla, niin että heikottaa. mutta hirveän moni vaan ei ajatuksesta tykkää.
{{{{ote päiväkirjasta: 16.5.2015 : "ja taas jätän syömättä. en mä voi, en saa, ei mulla oo oikeutta. ei ennen kuin se saatanan diagnoosi on takaisin siellä papereissa. tää on säälittävää, tää on naurettavaa, typerää - ja silti jatkan. /mä en tajua miksi tahdon edes ne sanat takaisin sinne papereihin. mitä hyötyä siitä on, mitä se muka muuttaa ? ei yhtään mitään. mutta se jokin on niin vahva mun pään sisällä, niin paljon vahvempi kuin mä. se sanoo etten koskaan oo ollut tarpeeksi sairas. enkä mä jaksa taistella vaastaankaan. uskon mieluummin niihin sanoihin kuin muiden järkipuheisiin. miksi mun pitää todistella että mä osaan tämän vielä - ja kenelle ? joku mun päässä sanoo että mun pitääkin olla sairas. mutta miksi, mitä se muuttaa ? mä oon niin helvetin hukassa. valheet lyö päässä tahtia eikä peilikään kerro totuutta. mitä mä teen ? skippaan aamupalan, lounaan, päivällisenkin jos se musta on kiinni. eihän yksin ollessa edes saa syödä ?
mun pään sisällä on sota. ja musta tuntuu että mä häviän. ja karuinta on ehkä se, että mä en taida edes välittää. mun pitää olla pienempi - sairaampi. miksi ? kun mä en oikeesti edes tiedä. mutta se on vahvempi mun sisälläni, ja mä annan periksi. ja eihän mulla edes ole papereissa mitään mistä parantua. hah. mä olen vain läski. joten jatkan paastoa, ja tuudittaudun siihen valheelliseen hyvään oloon. tää on mun turva, tähän mä voin aina tukeutua, tää ei jätä (ja hiljaa mä katoan)."}}}}}
mutta hei älkää pelätkö, kun jos jo lääkärinkin mielestä välillä onkin
ihan okei olla syömättä, niin sitten siis minähän olen terve. niinhän
ne paperitkin sanoo. että kyllä, kaikkihan on juu niin helvetin hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti