Siellä se on. Hämmentää. Sh kiittää, mutta nyt vaan mua hävettää kaikki nää mun puheet, ihan kuin olisin joku säälittävä pikkutyttö joka tarvii
jonkun typerän diagnoosin syödäkseen. Mut ehkä mä sit oonkin sellainen. Silti se huono puoli mun päässä ei voi olla olematta tyytyväinen. Vaikka
mä tiedän ettei tämäkään kuitenkaan ole sille vielä tarpeeksi. Kovin ristiriitainen olo. Mulla oli koko ajan sellainen outo (ja joo tiedän, typerä)
ajatus, että sit kun se lukee siellä mun papereissa, niin mulla on lupa syödä. Sit saan taas opetella syömään vihdoin kunnolla. Mutta. Niin. Mua
vähän alkaa pelottaa että entä jos se ei menekään niin. Pelottaa että kaikki menee just niin kuin mitä muutkin sanoi tästä. Koska ihan yhtälailla
mua vieläkin ahdistaa. Ihan yhtä paljon vieläkin pää sinnikkäästi yrittää saada jatkamaan, käskee laihtumaan vielä vähän, suostuttelee aina vaan
siirtämään syömistilanteita; "paastoa vielä yksi päivä.. vielä yksi.." ja mä en tiiä mitä mä teen. Luulin että jotenkin ihmeellisesti vapaudun tästä
kaikesta nyt tän myötä. Kyllä mulle sanottiin ettei se niin mee, mutta se huono puoli mun päässä vaan uskotteli, että kunhan jatkan ja laihdun vielä
vähän niin kaikki on hyvin. Mutta ihan yhtä lihava oon vieläkin, ihan samalla tavalla mun pää huutaa ja ahdistun ruoasta naurettavan paljon, ihan
yhtä vaikeeta tää on. Ja tuntuu etten edes saisi päästää irti. Mitä mä teen ilman tätä ? Mitä mä teen yleensäkään just nyt ? Oon ihan hukassa.
(Söin silti äsken lounaalla yhden leivän. Päivälllisellä kyllä on tiedossa hyvää ruokaa, nyt on kyllä sota pään sisällä..
Oikeesti, odotan vaan että pääsen kotiin ja pääsen syömään taas niitä "turvallisia" ruokia niin ei ahdistaisi ihan näin.)
//Mutta ihan kohta suuntaan ryhmään (huoh), sit varmaan lepäilenkin tovin että jaksaa taas eteenpäin edes jotenkuten. Mutta, just nyt oikeestaan
odotan vaan iltapäiväkahvia, oh goosh i need coffee so badly..... sitten siispä kahvia, hyvää kirjaa ja myöhemmin saan vieraan kun eilinen ei
onnistunut. Huominen uloskirjaus jännittää, mutta tahdon kyllä kotiin. MUTTA kohta tulee kiire, toivottavasti te muut olette kunnossa, take care ♡
2 kommenttia:
Heippa pikkuinen! Ekana ISO anteeksipyyntö kun en oo pitänyt yhteyttä. Oon kyllä lukenut täältä sun kuulumisia ja miljoona kertaa oon aatellut että facessa pitäis laittaa viestiä, mutta..no aina ne on jääneet ajatusten tasolle.
En oikein tiedä mitä sano. Oon niin kovin huolissani susta ja samalla tiedän täsmälleen miltä susta tuntuu! Käyn ite just läpi samoja asioita, valitettavasti.
Jos haluut mun uuden salaisen blogin osoitteen, niin laita viestiä niin mäpä laitan sen facessa sulle :)
Anyway,ihan superisti tsemppiä ja rakkautta ja haleja ja kaikkea positiivista lähetän nyt sulle! Oot ajatuksissa <3
-Eevi
voiiii pikkuinen mäkin oon miettinyt paljonkin mitä sulle kuuluu nykyään ! en mäkään oo saanut pidettyä yhteyttä, eikä se tosiaan oo mitenkään henkilökohtaista, en vaan just nyt osaa..
mutta sun vointi ja blogi kiinnostaa kyllä, laitanpa sulle viestiä siispä :---)
ja niin, ikävä kuulla että painit samojen juttujen kanssa, en toivois tällasta helvettiä kellekään :--( koita joohan jaksaa, yritä taistella vaikka tiiän että se on vaikeeta, ja PALJON haleja ja voimia sulle !!
<3
Lähetä kommentti