Ahdistus on melkein vielä pahempi nyt kuin eilen (varoitan, teksti voi olla triggeröivä mutta kun en oikeesti jaksa tätä oloa). Sain kyllä käytyä aamulla sovitusti taideterapiassa mutta ahdisti aivan törkeesti ja lisäksi tuntui että kun kävelin ulkona, niin tyyliin jokaikinen vastaantulija tuijotti vaan mun valtavuutta ja nauroi mielessään miten oon päästänyt itseni tähän kuntoon. Tulinkin sitten suoraan kotiin ja vaihdoin äkkiä löysät vaatteet päälle ja oli pakko ottaa taas tarvittavakin että olo helpottaisi ees vähäsen. Tänään en kyllä tosiaan aio enää astua ulko-ovesta ulos, en tahdo että kukaan näkee mua just nyt, kun jo pelkästään se peilistä itsensä katsominenkin melkein itkettää.
Miten edes voi inhota itseään näin järkyttävän paljon ?
Miten edes voi inhota itseään näin järkyttävän paljon ?
En sitten taas ookaan saanut tänään muuta alas suusta kuin kahvia ja senkin mustana. En vaan pysty, en uskalla syödä yhtään mitään, en saa - minä en ansaitse ruokaa. Syön seuraavan kerran vasta kun joku oikeesti pakottaa (jos silloinkaan..). Sitä ennen en vaan yksinkertaisesti saa, mun on pakko paastota, ymmärrättekö, pakko. Se ei oo enää musta kiinni, se huono puoli mun päässä käskee niin kovaa, enkä edes jaksa taistella sitä vastaan. Mitäs oon mennyt syömään niin helvetisti taas. Eli en siis syö. Ihan sama mitä tapahtuu, mä en jaksa, en vaan jaksa. Ja enhän mä ole edes sairas, en ainakaan tarpeeksi. Anteeksi nämä itseään toistavat tekstit, oon vaan niin hukassa etten tiedä enää mitä teen. Jatkan siis vaan ilmeisesti tätä samaa, en mä enää osaa näköjään muutakaan, tää tuntuu liian turvalliselta. Hävettää mutta mä olen heikompi kuin tää kaikki, ja niin uppoan yhä syvemmälle valheiden maailmaan ja unohdan itseni ja kaiken muun. Anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti