olen huono ihminen. rasitan kaikkia, olen liian heikko enkä osaa edes taistella. nukun, syön, otan lääkkeet, nukun, syön, nukun. olen hyödytön vaikka oikeasti mun pitäisi auttaa ja tehdä asioita. mutta en vain jaksa mitään. olen lopussa. välillä tuntuu että musta on jäljellä enää vain kasa kuiskauksia jotka ei kuulu mihinkään. olen harmaata ja mustaa ja mua pelottaa etten enää löydäkään itseäni. jumitan samassa pisteessä mutta en osaa parantuakaan. mä en enää tiedä mitä tehdä. olen tässä mutta en kuitenkaan. kaikki on hiljaa mutta oikeasti ne huutaa äänettömästi sisällään, kaikki on jo kyllästynyt muhun ja tähän kaikkeen mitä kannan mukanani. olen niin pahoillani mutta en osaa muutakaan. tahtoisin olla parempi ihminen, en tahdo olla tällainen. mä yritän niin kovin ja siltikään se ei riitä. epäonnistun kerta toisensa jälkeen ja yhä uudestaan löydänkin itseni taas pohjalta.
kukaan ei sanonut että tää tulisi olemaan helppoa, mutta miksi kukaan ei kertonut että se sattuu näin helvetisti ? ehkä mä vielä jonain päivänä turrun tähän kipuun. nyt keitän kahvia ja taidan vain mennä takaisin nukkumaan, kun en osaa tai pysty mihinkään muuhunkaan. anteeksi.
2 kommenttia:
Rakas et oo huono ihminen, oot vaan särkynyt. Eikä se ole sun vika, muista se. Paremmat päivät on tulossa, voit odottaa niitä - vaikka nukkuen. Kunhan elät. Kaikki selviää. :--) rakastan sua <3 p
kiitos rakaspieni ihanista sanoista ♡
mutta.. toivoisin vaan niin kovin että itsekin uskoisit noihin sanoihisi. koska kyllä säkin selviit, mä tiiän sen. en kestäis menettää sua, oikeesti. oot tärkeä ♡
Lähetä kommentti