tää on hölmö ja sekava postaus, mutta kirjoituttaa ja päässä on kovin ajatuksia (hyviäkin !) ja tahdon niitä purkaa tännekin, kun inspiraatio nostaa nyt päätään.
oon ajatellut että värjäisin hiukset taas takaisin ihan kokonaan mustiksi, kyllä se vaan tuntuu niin paljon kaikista eniten omalta. uusi lävistyskin houkuttaisi, mutta
ei kyllä anna rahatilanne millään periksi ja eiköhän mulla oo jo sinänsä ihan suhteellisen tarpeeksi tätä rautaa naamassani. mutta saahan sitä aina haaveilla.
muutenkin oon miettinyt mitä kaikkea tahtoisin tai mikä tuntuisi hyvältä. tahtoisin lisää paljon vielä tatuointeja, pikkuhiljaa. tahtoisin taas innostua liikunnasta,
syödä terveellisemmin ja ehkä sitäkin kautta oppia rakastamaan itseäni tai ainakin edes hyväksymään jotenkuten itseni juuri näin. tahtoisin voimaa taistella
vielä kovemmin, kokea vielä ahdistuksettomia päiviä ja pystyä taas hymyilemään aidosti. tahtoisin pystyä tekemään juttuja joista nyt vain haaveilen ja kyetä
olemaan enemmän ihmisten kanssa - puistoilla, nauraa, jutella syvällisiä aamukolmelta ja tehdä mitä hulluimpia seikkailuita - elää nuoruuttani vihdoinkin.
haaveilen pitkistä hiuksista, paremmasta kesästä kuin viime vuonna, ihan pienistä hölmöistäkin mutta silti mulle aika suurista asioista. elämästä ilman diagnooseja.
ja ehkä jonakin päivänä saisin vielä haaveet eteenpäin pois vain ajatuksen tasolta ja aivan todeksi. siitä haaveilen varmaan kaikista eniten. elämästä.
koska se mitä nyt elän ei oo oikeeta elämää. tää on pelkkää selviämistä. mut ehkä pikkuhiljaa mäkin täältä vielä nousen ja näytän maailmalle mistä muhun on.
~ kiivas on taas postailutahti. ei voi mitään, ajatukset vain pyörii päässä ja välillä on jees kirjoittaa muustakin kuin pelkästä ahdistuksesta ja diagnoosien
määrittelemästä elämästä. pelottaahan parantuminen aivan helvetisti, sen voin myöntää aivan suoraan, mutta en mä tällaistakaan elämää halua elää.
tänään suuntaan päivälomille kotiin ja yritän pitää paremman asenteen yllä. näen ainakin perhettä, juon herkkukahvia ja tekisi tosiaan kovasti mieli värjätä
nämä hiuksetkin. kynsiä en ehkä jaksa alkaa väsäilemään, vaikka omat kynnet tuntuvatkin nyt armottoman kamalilta ja pikkuisilta. ehtiihän sitä.
mä toivon etten tarvitsisi tänään tarvittavaa ja että pystyisin nauttimaan joistain pienistä asioista. ei mulla mikään paras olo vieläkään ole, mutta uusi asenne päälle.
nyt lähden pikkuisen ulkoilemaan kun siitä nuo jankkaa, nyrrr. lounaan jälkeen tosiaan himassa sitten käymään. katsotaan mitä päivä tuo tullessaan ! ~
MCR:n sanoin: KEEP RUNNING.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti