pieni sievä maailma, kaunis ja anteeksiantava
jossa jokainen lopulta vielä pelastuu
johon ihmiset oikeasti uskovat 
"kaikki kääntyy vielä paremmaksi",
    sanovat vaikka tekisi kuinka kipeää
      ja uskaltavat jopa luottaa niihin sanoihin

mutta miksi minä en näe sitä nytkään ?
mitä muut ovat tajunneet jota minä en ?
vai ovatko he vain niin kutsutusti - "normaaleja" ihmisiä,
   jotka uskovat onnelliseen loppuun;
       vai pitäisikö pikemminkin sanoa - terveitä ?

ja entä jos minä en enää koskaan tulekaan tajuamaan sitä asiaa, jonka he ovat ymmärtäneet ?
  entä jos minä olenkin jo liian rikkinäinen korjattavaksi ?



(pelottaa.)