If life really is this awesome, maybe I want to live.

 

tää viikonloppu sai mussa taas aikaan niitä pieniä onnentunteita.

PERJANTAI OLI TÄTÄ: ihana MIRA (klik) ja muita ihan mahtavia tyyppejä, ruttis, humala, hymyt, nauru, last pineapple,
paskat jutut, kalja, käveleminen ympäriinsä helsingin kaduilla ilman kenkiä, hyvä musiikki, rento fiilis, peanut butter
jelly time, humalaiset kirjoitusvirheet, taksi, onnentunteet, rakastan aaa ihan mahtavaaaa.
muutenkin on ollut mukavaa, oon mm. syönyt take away- thaikkuruokaa, nukkunut paljon, hymyillyt, katellut leffoja,
chillaillut vaan, ottanut päikkärit, todennut että vaniljatee tuoksuu ihanalta ja ollut onnellinen siitä kuinka paljon ihania
ihmisiä mulla on ympärilläni. (onhan niitä silti jotain satunnaisia ahdistuspiikkejä käväissyt, mut pääasias tuntuu tällä hetkellä aika jeessiltä. hihi.)

huomenna hemmottelen itteäni rauhottumalla pitkän tovin yksin kahvilassa fiilistellen ja ehkä ostamalla uuden pipon.

aion hymyillä, yrittää ja antaa itelleni luvan tuntea oloni hyväksi. on taas terapia, mutta mä yritän tehdä päivästä hyvän vaikka siellä ois rankkaa.
(valinnoilla oikeesti on aika paljon väliä, sillä on suuri vaikutus oloon miten päättää loppupeleissä ajatella ja toimia. jääkö paikoilleen
hiljalleen pudoten alemmas - vai ottaako sen ekan askeleen ylöspäin ja päättää ryömiä pois kaikesta siitä paskasta; päättääkö PARANTUA.)