jotain vähän keijuilin. vai voiko tämän kokoinen olla edes keiju ..?
mun tekisi mieli hirveästi kirjoittaa kaikkea ja kertoa, mutta nykyään jollain asteella pelkään
kuitenkin sitä, kuinka monet tutut tätä blogia lukevatkaan. tavallaan houkuttaisi jopa joku
toinen, suljettu blogi, mutta ehkä se on liian kaukaa haettua sitten.
eilen tulin pitkästä aikaa kotiin ja tänään olen ollut piilosilla pahemmilta
ahdistuksilta tai muilta oloilta, kiitos erään ihanan ihmisen, "isosiskoni".
hiljaiset hetket pelottaa eniten, siksi yritän koko ajan olla edes
jotenkin menossa, mitenkä nyt tämä väsymys sitten antaakaan periksi.
syön liikaa, ajattelen liikaa, olen liikaa. mutta jotenkin en edes jaksa välittää.
ps. mihin katoatte, lukijat ? am I doing something wrong ?

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti